Viime aikoina meikäläiseen on iskenyt ihmeellinen pikkukaupunkikaipuu. Tampereellekin oli suorastaan pieni ikävä ja viime viikonloppuna oli hauska kävellä toisen "kotikaupunkini" Porvoon katuja...kummallista. Ehkä 1,5 vuotta paikoitellen ihan hienossa mutta jokseenki hengettömässä Espoossa/pääkaupunkiseudulla on tehnyt tehtävänsä muualla kasvaneelle. Tampere on kyllä ehdottomasti Suomen Paras Kaupunki. SInänsä hyvä ajoitus kun on lähdössä yhteen Euroopan suurimmista kaupungeista...

Tämän lisäksi minua on mietityttänyt sylki. Nimittäin miten ihmeessä sitä riittää kokonaiseksi päiväksi kun yleensä tarvitsen puolen litran vesipullon ranskantunneillekin mukaan, että puheesta saa edes jotain selvää. Onko ranskalaisilla jotenkin sylkeäsäästävämpi ärrrrrä?? Pikkusisko kyllä yritti selittää, ettei ne niin puhu...tiedä tuosta.

Muuten yllättävän rauhallisissa tunnelmissa odotus on sujunut. On ollut niin paljon tekemistä viho viimeisen harkkatyön kanssa iltaisin, etten blogiakaan ole ehtinyt päivittää. Mutta nyt on Teräsbetonirakenteiden kolmaskin harkkatyö ainakin omasta puolestani valmis, tralalaaaaa. Tarkastajalla voi tosin olla joitain muita mielipiteitä asiasta, mutta murehditaan niitä sitten myöhemmin...pääasia oli saada kaikki pois käsistä ennen lähtöä. Ettei tarvitse Ranskassa niitä piirrellä.

Pulssi on noussut oikeastaan vain silloin, kun on tullut pähkäiltyä menopäivän yksityiskohtia. Kuten esimerkiksi sitä, mistä löydän lippuluukun CDG:n TGV-asemalla, miten osaan hypätä Gare du Nordin asemalla Pariisin keskustassa oikeaan junaan, joka kiertää Évryn kautta...äitini yritti ehdottaa taksia. Mutta ei tässä nyt mitään kroisoksia olla ja meikähän kyllä selviää vanhana interreilaajana helposti matkalaukkujen kanssa Pariisissa.

Muita suomalaisia ei taida ainakaan samassa koulussa olla...toisaalta olisi ihan hauskaa tuntea jotain kanssakansalaisia, että pystyisi edes välillä tulemaan ymmärretyksi :)