Lähtöaamuna hermostutti niin, ettei alas mennyt kuin omena. Parempi puolisko kävi heittämässä lentokentälle ja kuinka ollakaan, päivän ensimmäinen vastoinkäyminen tapahtui lähtöselvitysautomaatilla. Jos joku ei tiedä, Helsinki-Vantaalla on hienoja pömpeleitä, jossa lähtöselvityksen voi tehdä passilla tai luottokortilla. Mutta masiina ei löytänytkään varaustani. Jono tiskille oli melkoinen ja hetken jo ahdisti, mutta onneksi muillakin oli samoja ongelmia ja lähtöselvityksen sai tehdä baggage drop-tiskillä. Vaikeista jäähyväisistä tulikin siis aika pikaiset, koska ylimääräistä palloiluaikaa ei hirveästi jäänyt kun rahaakin piti käydä nostamassa. Eikun portille automaatin kautta ja koneeseen. Lounaaksi herkullisia lättyjä. Onneksi olen kerran vaihtanut konetta CDG:lla, koska alkujärkytys kentän koosta oli melkoinen. Siellähän on varmaan 30 lennonjohtotorniakin...:)

Laukku saapuikn sitten nopeasti ja lähdin harhailemaan kohti RER-asemaa. Löysinkin sen ihan helposti ja onnistuin ostamaan automaatista lipun Le Bras de Fer-asemalle asti. Mutta sitten jostain ihmeen syystä menin väärällä hissillä alas, se menikin TGV-asemalle. Hissi oli todella hidas ja hetken jo jonottelin takaisin siihen. Samalla juttelin ranskalaisen pojan kanssa, jolla oli myöskin valtavat kantamukset. Lähdin hinaamaan laukkujani portaita kohti ja kun oli ehtinyt ottamaan pari askelta ylöspäin ja toteamaan etten koskaan tule pääsemään 22,5 kioa painavan matkalaukun ja käsimatkalaukun ja repun kanssa ylös, ystävällinen nainen kertoi missä liukuportaan olivat. Ystävällisiä ihmisiä, täytyy kyllä sanoa. En kertaakaan ehtinyt kysyä neuvoa, kun joku oli jo auttamassa.

Löysin RER-aseman ja pakkauduin laukkujeni kanssa vaunuun. Istuutuessani alas mietin, että aivan sama vaikka juna menisi sinne Timbuktuun, minä menen tällä. Vähän ajan kuluttua takavasemmalta edellisestä vaunusta tuli kolme ranskalaista poikaa haitarit kainalossa, kolmas veti perässään vielä jonkin sortin vahvistinta tai mitä ikinä, joka soitti taustamusiikkia. Meinasin revetä ihan hysteeriseen nauruun kun pojat aloittivat ranskalaiset iskelmät, mukaan lukien sen yhden renkutuksen jota Leningrad Cowboyskin soitti joskus, en muista nimeä. Siinä sitä istuttiin, ensimmäistä kertaa yksin Ranskassa läpimärkänä kaikesta raahaamisesta ja haitaripojat viihdyttivat matkustajia.

Jäin pois Gare du Nordilla, palloilin taas hetken etsiessäni seuraavaa laituria, joka olisin ollut viereinen, odottelin parikymmentä minuuttia oikeaa D-junaa, ängin laukkuni kanssa siihen ja matka kohti Évryä alkoi. Jossain vaiheessa matkaa rupesin vilkuilemaan tarkemmin ympärilleni, oltiin jo varsinaisen Pariisin ulkopuolella. Olin tasan ainoa valkoihoinen ihminen koko vaunussa. Uusi kokemus suomalaiselle :D

Jäin pois oikealla asemalla ja reitti INT:n olikin ihan helppo. Pääsin asuntolan kohdalle ja sen jälkeen juoksinkin lähinnä eri ihmisten perässä maksamassa vakuutuksen huoneesta, tekemässä vuokrasopimuksen ja hakemassa avaimen ja kulkukortin. Sen jälkeen paikallisen ylioppilaskunnan poika näytti talon, jossa huoneeni oli ja raahasi matkalaukkuni toisen kerrokseen. Siitä lähdimme kierrokselle ympäri kampusta. Kun pääsin takaisin huoneeseeni, painelin ensimmäiseksi suihkuun..

Löysin kaupan vielä samana iltana. Sunnuntaina koitin käydä kyselemässä eri papereiden perään, mutta sain niitä hoidettua vasta maanantaina. Sunnuntai-iltana oli grilli-ilta. Matkalla sinne bongasin tästä samalta käytävältä ensimmäisen ranskalaistutun, Camillen.

Taidan tässä välissä postata tämän sepustuksen ja käydä lounaalla. Kertomus jatkuu siis vielä. Lounas maksaa muuten 3,05 euroa. Siihen kuuluu alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka ja leipä. Alkuruokavaihtoehtoja on ainakin 6 ja samaten jälkiruokavaihtoehtoja. Alkuruuaksi on pieniä salaatteja, melonia, vihanneksia yms., jälkiruuaksi jugurtteja, vanukkaita, makeita leivonnaisia, hedelmäsalaattia ja niin edelleen. Pääruuaksi on aina lihaa, kalaa tai kasvisruokaa. Kala on ollut samantapaista kuin suomessakin, mutta lihan on ihan kunnon lihaa. Oli pakko kertoa ja muistella samalla Juveneksen harmaata spagettia... :) À toute à l'heure.