Jottette luule, että elämä vaihtarina vieraassa maassa olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, avaudunpa tässä hieman näinä muutamana päivänä havaitsemistani negatiivisista puolista.

Ranskalaiset ovat periaatteessa todella helposti lähestyttäviä. Minulla on vaikka kuinka monta "Salut, ca va?"-tuttua. Vaikka kuinka moni on kysynyt mistä olen kotoisin ja sen jälkeen kysellyt Suomesta. Mutta mitä sen jälkeen? Oma kielitaito ei riitä vielä siihen, että pystyisi jatkamaan juttua eteenpäin muuten kuin kyselemällä päivän tapahtumista ja niin edelleen. Täällä on ainoastaan yksi eurooppalainen vaihtari lisäkseni, puolalainen tyttö. Olimme samaa mieltä siitä, että ranskalaisiin on tavallistakin vaikeampaa solmia pysyvämpiä ja syvempiä ystävyyssuhteita kun vertaa muihin eurooppalaisiin. Ranskalaiset eivät vastaa sähköposteihin tapaamisen jälkeen, ranskalaiset tulevat kyllä mielellään vierailulle Suomeen tai mihin maahan nyt tahansa, mutta kutsua Ranskaan saa odottaa pitkään.

Oli ihan hauska selittää suomalaisten juomiskulttuurista ensimmäisen kerran. Mutta kun kymmenennen kerran selität, että ei, kaikki suomalaiset eivät ole alkoholisteja, ei, me emme juo viinaa pysyäksemme lämpiminä ja ei, kaikki suomalaiset eivät juo vodkaa veden sijaan niin hehheh, oikeesti. Minkä ihmeen takia ihmiset takertuvat stereotypioihin? Jos olisin itse pidättäytynyt stereotypiassa, että ranskalaiset ovat nyrpeitä ja paskantärkeitä ja kulkevat nenä pystyssä ja että englantia ei puhu kukaan, en olisi koskaan lähtenyt tänne. Onkohan liian tylyä todeta, että osoittaa jonkinlaista oman ajattelukyvyn puutetta jos ei kykene muunlaiseen ajattelutapaan? Yksilöitähän tässä kuitenkin ennen kaikkea ollaan. Onneksi puolalaisvaihtarin kanssa voi purnata tästä...:D

Ihmiset täällä aloittavat kyllä keskustelun ranskaksi, mikä on ihan hyvä ja jatkavatkin sitä vähän aikaa. Mutta kun tulee kohta, että toinen ei ymmärrä jotain lausetta, ja uskokaa pois, se kohta tulee joka keskustelussa, keskustelu tyrehtyy siihen. Ranskalainen ei viitsi edes yrittää selittää asiaa toisilla sanoilla ja yksinkertaisemmin ja johdattelevammin. Ei ole kauhean mukava tunne, kun tuntee itsensä lähinnä tyhmäksi sen takia, ettei ymmärtänyt jotain lausetta ja toinen kääntää selkänsä. Kaikki eivät onneksi ole tällaisia, osalla riittää kärsivällisyyttä.

Sillä sekunnilla kun astut lentokoneesta ulos, huumorintajusi häviää savuna ilmaan. Sitä ei Suomessa edes tajua, että vaikka huumori on yleismaailmallinen asia, se on todella paljon sidoksissa äidinkieleen. Jotkut asiat ovat tietysti hauskoja vaikka ne esittäisi millä kielellä tahansa. Sitä osaa olla hauska vielä englanniksi joten kuten. Mutta koitappa olla hauska ranskaksi. Mikähän on Pikku-Kalle paikallisella kielellä? Petit-George??

Tässä muutamia, on näitä vielä lisääkin, mutta taidan painua pehkuihin. Jos englannin kurssilla siunaantuu tilaisuus pitää esitelmä, minulla on aihe valmiina. Patongit, täältä pesee.