Reilun viikon mittainen hiljaisuus johtui siitä, että parempi puoliskoni oli kyläilemässä täällä, ja tekemistä ja näkemistä riitti kouluhommien ohella niin paljon, ettei iltaisin riittänyt enää energiaa kirjoittamiseen. Mutta nyt kehissä taas!

Voisin aloittaa selostamisen matkasta lentokentältä tänne Évryyn. Oli nimittäin melkoinen seikkailu päästä tänne perjantai-iltana. Olin etukäteen tarkistellut moneen kertaan aikatauluja ja tiesin, että ehtiminen viimeiseen junaan Le Bras-de-Fer:n asemalle olisi minuuteista kiinni. Laukku saatiin suht nopeasti hihnalta ja sen jälkeen navetella RER-asemalle ykkösterminaalista ja siellä kauheata vauhtia lippuautomaatilla ja automaatilta junaan, mutta ehdimme kuitenkin ihan hyvin. Ja jopa aikaisempaan junaan. Juna oli kuitenkin jo ykkösterminaalin kohdalla muutaman minuutin myöhässä ja vielä enemmän Chatelet:lla, koska Stade de Francen kohdalla junaan ängettiin jumalaton määrä ihmisiä, jotka olivat palaamassa keskustaan rugby-pelistä. Kirosin rugbyn alimpaan helvetiin siinä vaiheessa kun reippaasti myöhästyimme vaihdosta. Aikamme pohdittuamme päätimme palloilla Pariisissa vähän aikaan ja mennä taksilla vähän myöhemmin. Olin ostanut aikaisemmin pari patonkia evääksi ja mussutimme niitä Pont Neuf:lla ja katselimme Eiffelin valoshowta. Lähdimme etsimään taksitolppaa ja "toimivan" sellaisen löytämiseen menikin tovi. Kun vihdoin pääsimme taksiin ja sain selitettyä paikan ja osoitteen, kuljettaja näytti äimistyneeltä ja totesi tyynesti ettei kuljeta meitä sinne, "koska se ei kuulu hänen alueeseensa". Tiedoksi, että vaikka tämä paikka on ihan selkeästi esikaupungissa, ei tänne nyt kuitenkaan ole kuin 35 kilometriä. Mutta ei kuskannut ei, vaikka kuinka yritimme selittää, että kotiin pitäisi päästä. Oletteko koskaan kuulleet, ettei Helsingin rautatieasemalta pääsisi taksilla keskellä yötä joukkoliikenteen seisoessa matkalaukun kanssa Nurmijärvelle???? Onneksi olin katsonut muutamaa viikkoa aikaisemmin Chatelet:n yöbussikarttaa, ja joten kuten muistin missä Évryyn menevän bussin pysäkki oli. Puolijuoksua pysäkille päin ja juuri kun käännyimme oikeasta kulmasta, näimme bussin valmiina lähtöön. Ehdimme juuri ja juuri kyytiin. Mutta onni onnettomuudessa, taksi olisi varmasti maksanut lähemmäs 100 euroa, bussikyyti maksoi 6 euroa per lärvi. Nukkumassa olimme vasta noin neljältä kun lento oli Pariisissa kymmeneltä.

Lauantaina herätys oli hieman myöhäinen, mutta selvisimme kuitenkin katselemaan Pariisia. Kävelimme lähinnä keskustaa ympäriinsä ja illalla kävimme syömässä Quartier Latin:ssa. Sunnuntaina oli vuorossa Cimetiere Père Lachaise.
948780.jpg
Maanantaina allekirjoittanut joutua kököttämään luennoille, joten parempi puolisko seikkaili yksin Suuressa Kaupungissa. Tiistaina ei ollut luentoja, joten lähdimme Eiffel-tornille päin. Jonottaessamme hissiin, näimme kolmen sotilaan kävelevän aseet olkapäällä tornin ympäristössä. Jokseenkin ahdistavaa. Lisäksi toisessa kerroksessa ollessamme hälytysääni alkoi soida yhtä-äkkiä ja perään tuli ranskankielinen sepustus ja sen jälkeen aika epäselvä ja kaikuva englanninkielinen selostus. Ilmeisesti kuulutuksessa sanottiin, että ihmisten tulisi olla tietoisia lähimmästä poistumisreitistä turvallisuussyistä. Mutta jos henkilö ei puhu englantiakaan kunnolla ja saa kuulutuksesta selvää vain sanan "exit", vähemmästäkin syntyy paniikki. Osa ihmisistä ryntäsikin hissiin. Kieltämättä aika ahdistava tilanne sekin, kun ei ensin saanut englanninkielisestä kuulutuksesta kunnolla selvää, varsinkin kun meikäläisen korkeanpaikankammo rajoittaa elämää toisinaan. Mikään mahti maailmassa ei olisi saanut minua kävelemään alas. Olen kerran kävellyt ensimmäiseen kerrokseen ylös ja se riittää. Hienot maisemathan tornista kuitenkin oli, vaikka olen kyllä sitä mieltä, että hökötys on paljon komeampi osana Pariisi-maisemaa ja ulkoapäin.

Keskiviikon luentojen jäljeen suuntasimme Bastilleen ja Marais:n. Kävimme kahvilla mahtavassa leivoskahvilassa. Kahvi ja öklömakea iso leivos 5 euroa, suorastaan sikahalpaa. Bastillelta kävelimme Marais:n ja kiertelimme kaiken maailman pikku putiikkeja. Oikeastaan Pariisiin on kaikista mukavinta tutustua kaikessa rauhassa kävelemällä kuin ravaamalla iänikuisia turistikohteita läpi. Paikkansa niilläkin, mutta meillä oli sääntönä että yksi päivässä riittää.

Torstaina oli ohjelmassa Louvre. Suoraan sanoen paikka oli pieni pettymys. Patsaat näyttivät kaikki samoilta, taulut olivat komeita mutta itse pidän eri aikakauden maalauksista kuin Louvren tauluista, jotka melkein kaikki esittivät jotain kruunajaisia tai kuninkaallisia poseeraamassa kalansilmineen. Mona Lisa oli tietysti pakollinen ja se se vasta pettymys olikin. Miten niin pienestä taulusta on voinut tulla niin kuuluisa? :D Muutenkin koko paikka oli todella rauhaton. Ilmeisesti Louvressa ei saa valokuvata, mutta lähes kaikki kuvasivat kuitenkin ja tietysti varsinkin aasialaisten piti poreerata kaikkien paikkojen ja teosten vieressä. Keskity siinä sitten Kaarle Suuren kruunajaisiin. Illalla kävimme syömässä Chartier-nimisessä legendaarisessa ravintolassa Montmartrella.

Perjaina vietimme hauskan illan puolalaisystäviemme seurassa. Menimme kävelemään Montmartrelle ja veimme puolalaisetkin Chartieriin. Paikka on siis 111 vuotta vanha työläisten ravintola. Hyvää ruokaa halvalla. Mahtava pippuripihvi 11 eurolla. Ranskalaisia Miestarjoilijoita. Suosittelemme. Ravintolasta jatkoimme Moulin Rougelle. Matkalla ihastelimme paikallisia tissibaareja. Ja mitä vermeitä näyteikkunoita roikkuikaan. Kerrassaan mahtava ilta. Puolalaiset ovat loistavaa seuraa, koska ainakin oman kokemukseni mukaan he osaavat nauraa itselleen ja vodkanjuontikulttuurilleen. Vive le vodka polonais et finlandais! Merci Gosia et Adam!

948833.jpg
Lauantai kuluikin viime hetken ostoksia tehdessä ja kävellessä. Syömässä kävimme Quartier Latin:ssa. Kahden 15 euron menuun ja pettymyksen jälkeen ei kyseiseen paikkaan juuri tarvitse mennä testailemaan muuta kuin italialaista ruokaa, joka harvoin on syötäväksi kelpaamatonta, kuten lauantainen kalani. Saa olla aika mämmikoura, että pizzan onnistuu sössimään. Toisinaan hämmästyttää, että miten tässä kulinaristien maassa on niin vaikea löytää hyvää kohtuuhintaista ruokapaikkaa.

Sunnuntaina menimmekin loistavaan italialaiseen paikkaan viimeiselle lounaalle lauantain kalakokemuksen jälkeen. Siitä lentokentälle saattamaan ja takaisin 1,5 tunnin junamatka tänne kampukselle. Mutta ei hätää, seuraavat lentoliput on jo varattu. ;)