Aion seuraavassa kertoa kuulumisia ja havaintoja, hyviä ja huonoja ja täysin sekalaisessa järjestyksessä. Aion lisäksi käyttää ranskalaisista nimitystä patonki, joten jos se jotain häiritsee, mars ruksia kohti. (Äitini naputti taannoin, etten saisi käyttää patonki-nimitystä uusista kanssakansalaisistani, koska se saattaa loukata jotain...) Koska nettiradiosta tulee loistava Tuomari Nurmion Sinulle-biisi, taidan jammailla ranskalaisissa Aino-tohveleissani ensin. Noin.

Alkuun hauska asia. Keskiviikkona naapurini päättivät järjestää jonkin sortin illanistujaiset toisen rakennuksen kerhotilassa. Kerrassaan hauskaa. Tapasin kaksi uutta ihmistä, toinen poika oli Burkina Fasosta ja toinen Marokosta. Juttelin marokkolaisen kanssa illan päätteeksi pitkät pätkät ja kun bileet loppuivat, lähdimme samaa matkaa pois. Poika tajusi, ettei ollut sanonut nimeään ollenkaan, mutta koska kaikilla oli paidassa lappu, jossa luki oma nimi, olin luntannut sen ja koitin tavailla oikeaa lausumistapaa. "Ousa..." "Ousama, yes, you know like..." ja teki leukansa alla partaa tarkoittavan eleen ja virnisti. Hihitin vedet silmissä vitsille. Kuvitelkaa muslimi laskemassa leikkiä Osama bin Ladenista. Mahtavaa. Olen myös tavannut marokkolaisen tytön, joka on suuri Desperate Housewifes-fani ja yrittää matkia sitä yhtä niistä, joka on sarjassa tummatukkainen ex-malli, pukeutumisessa ja asennoissa ja kaikessa mahdollisessa onnistuen siinä aika hyvin. Laila muistaa myös aina selittää, että on oppinut englannin aksenttinsa, joka myöskin on aika hyvä, samaisesta sarjasta. Tosin tytöllä menee sanat "series" ja "cereals" sekaisin, ja lause kuuluukin näin:"Nobody believes me when I tell them that I've learned my accent from TV-cereals..." En ole raaskinnut korjata, koska saan aina pienet sisäiset hihitykset tästä virheestä. Olen kamala ihminen. ;) Seuraavassa lauseessa samainen ihminen valittaa, kuinka on niin helkutinmoinen nälkä kun ei voi syödä mitään ennen auringonlaskua, koska nyt on Ramadan. Kaikki stereotypiset kuvani muslimeista on rikottu täällä ja siitä olen iloinen. Toki niitä vannoutuneempiakin varmasti löytyy, mutta tälläisiä ovat siis esimerkiksi ne ihan tavalliset muslimit, joita telkkarissa harvemmin näkee.

Kävin tänään tallustelemassa Pariisissa. Piti hankkia kirja Comptabilité d'entreprise-kurssille. Nyt on kirja hyllyssä. Yritin ostaa yhdestä patonkiputiikista paninia. Tilasin ja tajusin vasta siinä vaiheessa, ettei paikka ehkä huolikkaan korttia ja tiesin, ettei käteistä tarpeeksi ole. No eipä huolinut ei ja kun olin tarkistanut kolikko-osastonkin ja todennut, ettei löydy, totesin tädille, että olen pahoillani. Täti muljautti näyttävästi silmiään ja juoksi ottamaan paninia pois vehkeestä. Tarkistin vielä ulkopuolella, ettei missään mainittu, että paikassa saa maksaa vaan käteisellä. Ette usko kuinka huonoa ja epäystävällistä palvelua tässä paikassa toisinaan saa. Tästä suivaantuneena kävelin suoraan Subway:hin. Olen yrittänyt vältellä viimeiseen asti mcdonaldsubwaypizzahuteja, koska kyllä täältä samalla rahalla useimmiten saa parempaakin syötävää. Mutta kyllä maistui subwayn patonki ja palvelukin oli kymmenen kertaa ystävällisempää. Tämän tapauksen johdosta patonginpurijat ovat taas ketuttaneet tavallista enemmän tänään.

Kerronpa tähän muutamia esimerkkejä, joista ei oikein tiedä, että pitäisikö niille itkeä vai nauraa. Armaassa opinahjossani pitää valita yksi humanistikurssi kummallekin lukuvuodelle. Valitsin itse kurssin "De la construction de l'Europe aux grandes questions internationales". Suomennos on juuri se, jonka englannin avulla nimestä saa. Loogisesti kurssi aloitettiin siitä, mistä yhteisen Euroopan idea on saanut alkunsa. Ensimmäisen luennon teema oli "Utopie européen: de Victor Hugo à Jacques Delors". Meikäläisellä ei ole mitään käsitystä mitkä kaikki filosofit ja muut suuret ajattelijat ovat olleet luomassa perustaa Euroopalle, mutta onko nyt todella niin, että tähän ajatustyöhön ovat osallistuneet vuonna 1 ja 2 ainoastaan ranskalaiset? Sama jatkui eilen, kävimme läpi pääasiassa suurten RANSKALAISTEN poliitikkojen ja suurmiesten ajatuksia ja historiallisia tapahtumia, jotka ovat tapahtuneet kunkin elinaikana. Kun tuli puhe teollisesta vallankumouksesta ja sen alkuhetkistä ja paikoista, mukana oli myös tietysti Ranska Iso-Britannian ohella. Oletteko koskaan kuulleet mainittavan sanallakaan Ranskasta ja siitä, mitä täällä on tapahtunut, kun kyse on ollut edellä mainitusta asiasta?? Joskus kun väsyttää ja on nälkä ja muutenkin ketuttaa, menee hermo näiden ihmisten itsekeskeisyyteen mitä tulee Ranskaan. Vaikka eihän se luennolla istuvien ihmisten vika ole, jos jokaiseen asiaan, mitä historiantunneilla on opetettu on aina liitetty jotenkin Ranska, kyllähän siitä väkisinkin tulee ajattelutapa. Mutta minusta tuntuu henkilökohtaisesti kyseisellä luennolla vähän surulliselta. Opettaja istuu tyytyväisenä itseensä ja Ranskaan ja kertoo herra siitä ja siitä, "grand homme politique francais":sta ja seuraavaksi kertoo jonkun esimerkin siitä, miten kaikissa Euroopan maissa asiat eivät ole niin hyvin, ottaen esimerkiksi melkein aina Puolan ja meikäläistä suoraan sanoen vituttaa puolalaiskaverini puolesta, joka myöskin istuu samaisella luennolla. Mitä ihmettä nämä välillä suoraan omaan napaan tuijottavat ihmiset luulevat oikeasti tietävänsä puolalaisista ja Puolasta ja olosuhteista siellä?? Kritisoidaan kun puolalaiset tulevat työmarkkinoille, mutta samaan aikaan ranskalaiset yritykset ostelevat yrityksiä Puolasta ja potkivat ihmisiä pihalle. Puolalaisystäväni on kertonut esimerkin France Telecomista ja puolalaisesta vastaavasta. FT on ostanut osan puolalaisesta ja koska FT:llä on ollut kaiketi vaikeuksia Ranskassa, kuppaavat patonginpurijat puolalaisyrityksestä rahat Ranskaan ja irtisanovat säästösyistä ihmisiä Puolassa. Älkää käsittäkö väärin, kyllä tämä minusta on ihan hieno maa, mutta välillä tulee tämä suurmaakompleksi korvistakin ulos.

Mitäpä muuta...olemme huomanneet, että ranskalaisista todellakin on vaikea saada oikeita ystäviä. Kysytään "Salut, ca va?" ja kun tapoihin kuuluen ollaan vakuutettu, että joo joo, menee menee, toinen poistuu paikalta. Noh, täytyy kai vaan jatkaa yrittämistä.

Kun nyt valittamisen vauhtiin pääsin, taidanpa vielä yhdellä jutulla jatkaa. Että kaikki tätä lukevat mahdollisesti vaihtoa harkitsevat varmasti luopuvat aikeistaan ;) Kun täällä tuntuu siltä, että koko ajan pitää olla hymy korvissa ja kaikille pitää olla supermukava, vaikka juttukaveri ja juttukaverin jutut olisivat kuinka kummallisia tahansa. Kritisoida ei saa, vaikka kysyttäisiinkin, koska jos kritisoi, on ikävä ihminen. Kun asia on nyt vain niin, että joka maahan ja kulttuuriin mahtuu tomppeleita eikä tämäkään poikkeus ole. Miten sitä voi sanoa ihmiselle, joka tulee toisesta maasta, kun kyseinen ihminen jauhaa ja jauhaa itsestään ja tykkää kun muut kuuntelevat kun kyseinen ihminen jauhaa ja jauhaa itsestään, että voitko suksia kuuseen saamatta ikävän ihmisen mainetta? Vinkkejä?

Onneksi täällä on kuitenkin yksi ihminen, joka ymmärtää näitä ketutuksen aiheita ja paineita tuleekin silloin tällöin päästeltyä näin naisissa. Ettei tarvitse ranskalaisille avautua. :) Sen jälkeen ei taitaisi kuulla edes sitä "Salut, ca va?" tervehdystä. :D Eilen kävimme paikallisella ostarilla shoppailemassa vaatteita ja laukkuja ja sen jälkeen vodkaa. Päädyimme jostain kumman syystä ruotsalaiskilpailijan versioon. Absolutin lämmittäessä jauhoimme ja katselimme Columboa, jonka ensimmäisen tuotantokauden ostin television vieroitusoireisiin. Valinta johtui puhtaasti hinta-laatu-suhteesta.

Tapaamani burkinafasolainen poika puolestaan oli todella mukava ja maanantaina menenkin yhden koulun kerhon tapaamiseen katsastamaan toimintaa. Kerho on nimeltään Mosaik ja se on tarkoitettu ihmisille, jotka tulevat Afrikasta tai Antilleilta ja niille, jotka ovat kiinnostuneita kyseisten maiden kulttuureista. Lupasin itselleni, että teen täälllä asioita, joita muuten ei tulisi tehtyä ja tämmöiseen ei olisi edes mahdollisuutta mennä. Kerhon tapaamisissa tehdään kyseisten maiden ruokaa, tanssitaan kyseisten maiden tansseja (meikäläisen skandinaavinen lantio ei taida kyllä tähän taipua, mutta yrittänyttä ei laiteta) ja niin edelleen. Joten peukut pystyyn, että sulaudun joukkoon kalpeine naamoineni. :D