Kävimme taas jo perinteeksi muodostuneella baguette-kävelyllä puolalaisystäväni kanssa. Otin kameran mukaan ja räpsin matkalta kuvia, että näette minkälaisessa lähiössä sitä tällä kertaa asutaan.

Tässä näkymä koulun pihalta.


Tässä tänään otettu kuva läheisestä puistosta, jossa väriloisto oli parhaimmillaan syksyisen kirpeänä päivänä.


Toinen kuva samaisesta puistosta. Eli löytyy täältäkin ihan kauniita maisemia.

Laitan lisää kuvia paremmalla ajalla. Näitä on aivan tolkuttoman tuskaista latailla tänne, koska kuvien siirto koneelta vuodatuksen kansioon kestää ikuisuuden. Liekö vika meikäläisen nettiyhteydessä vai missä. Jatkoa siis seuraa.

Viime keskiviikon salsakurssi oli muuten tosi hauska kokemus. Ehdottomasti menen uudestaankin. Kurssi maksaa vaivaiset 50 euroa koko vuodelta. Oletin, että kurssilla oli maksimissaan 15 tyttöä, mutta oletus meni pahan kerran pieleen. Väkeä oli kuin pipoa, ainakin 50 jollei enemmänkin ja joukossa oli myös paljon poikia. Melkein puolet ja tunnistin väen seasta muutamia luennoiltani. Kulttuuriero oli kyllä valtava, koska tanssimassa oli myös hiljasen oloisia, ujoja poikia ja tanssinkin yhden kanssa merengueta lopuksi (by the way, poika pyysi, tätä ei koskaan tapahtuisi Suomessa tanssikurssilla). Kaveri paljastuikin melkoiseksi lahjakkuudeksi.

Lupaan seuraavaksi paljastaa suomalaisen kalareseptin, jonka kirjoitin ranskantunnille. Tehtävä pääsi unohtumaan, niin kuin meikäläisen kielenläksyt yleensä ja piti soveltaa jotain humanistihömppäkurssilla ilman sanakirjaa, jonka myöskin olin unohtanut. Sanotaanko, että pitäähän stereotypioita hengissä pitää.