Pölvästiälypäät lakkoilevat edelleen. Tässähän menee koko marraskuu pilalle kun ei pääse liikkumaan kunnolla. Nyt joukkoon hölmöön ovat liittyneet ilmeisesti osa postin henkilöstöstä. Jos tämä tarkoittaa sitä, että paremman puoliskon huolella kuplamuovipussiin pakkaama kaatissäkki ei saavu perille viimeistään huomenna, hyvä ei heilu, ei. (Siis selvennykseksi, että puhumme nyt siitä karkkipussista, ei täällä jätehuolto sentään niin huonoissa kantimissa ole) Meikäläinen tarvitsee salmiakkia, ja jos ei karamelloksia huomenna luukusta löydy, mukiloin ensimmäisen postiauton minkä näen. Perkule, ja vielä lentopostissa piti karamellien saapua. Tietysti sielläkin joku lomailee.

Muttamutta, joku on nyt jättänyt minulle kertomatta jotain, mutta luin, että opiskelijat ovat myös liittyneet lakkoileviin tahoihin. Ja sehän tarkoittaa sitä, että meikäläinen on myös ranskalaisessa opinahjossa opiskelevana oikeutettu lakkoiluun, eikö????!! Mahtavaa, ihan sama mistä syystä tässä nyt lakossa ollaan, pääasia on mahdollisimman suuri harmi muille ihmisille. Ilmeisesti opiskelijat ovat estäneet ihmisiä menemästä kampuksille. Huomenaamulla kello seitsemän menenkin heilumaan Carrefourista ostamani mopin kanssa kampukseni porteille. Läpi ei mennä. Pitääkin varmaan kehitellä joku banderolli myös. Mukaan voisin ottaa myös tänään jääkaapista löytämäni kohtuullisen ikääntyneen homejuuston.

Asiasta kuuseen, nettikamera on todella kätevä keksintö. Erityisesti kaikille vaihdossa oleville kaksineläville viherkasvien omistajille. Kuten minulle. Koska luottamus nyt ei ehkä ihan täydet 100 % ole paremman puoliskon viherpeukaloa kohtaan, on kameralla kätevä tarkistaa rehujen fyysinen kunto. So far so good. Tai sitten niitä on korjailtu jollain hiuslakalla pystympään asentoon. Jottei tule kauheaa perheriitaa tästä kirjoituksesta, voin paljastaa mihiin tiettyyn keskusteluun nojaan käsitykseni tästä "viherpeukalosta".

Tapahtumapaikkana erään Tampereen Hervannassa sijaitsevan opiskelijakerrostalon parkkipaikka, ajankohta toukokuun puoliväli, eli siis silloin kun aina pakkasin tavarani kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi autoon kohti Etelä-Suomea.

-Nää neljä kukkaa pitäis vielä saada mahtumaan, kai sä jätit tilaa niinku mä sanoin?
-No et kai sä nyt noita meinaa mukaan ottaa?!
- ...