Pieni hiljaisuus on taas laskeutunut blogiin vähäksi aikaa. Syy on taaskin se, että parempi puolisko oli kyläilemässä ja Pariisissa ramppaaminen on sen verran rankkaa puuhaa, ettei iltaisin ole ollut energiaa kirjoittamiseen. Mutta tässä siis viikon kuulumiset.

Viime perjantaina olimme ranskalaisystäväni Julien luona iltaa viettämässä. Paikalla oli noin kymmenhenkinen porukka. Emännän lisäksi paikalla oli myös isäntä Ly, allekirjoittanut puoliskoineen, puolalaiskaveri Gosia ja kavereita koululta: Camille, Eric, Ara, Hélène. Hauskaa oli ja erityisesti oli hauska vierailla ihan tavallisten ranskalaisten kotona. Pointsitkin taidettiin kerätä kotiin kun viemisinä oli levy Fazerin suklaalevy ja pussi Brunbergin Alkuja, Gosia puolestaan osti kukkasia. Meikäläisellä on ollut nimittäin käsitys, että vieraillessa toisen kotona Ranskassa alkeellisiin käytöstapoihin kuuluu, ettei ihan tyhjin käsin kävellä sisään. Mutta ranskalaisilla ei ollutkaan mitään tuomisia. Camille tosin tästä huomauttikin, että ulkomaalaisilla oli vaikka mitä tuomisia mutta meillä ei mitään. :)

Muuten on tullut lähinnä käveltyä Pariisissa. Sacre coeurilla käytiin, sisällä kirkossa oli jonkin sortin hartaus menossa, nunnat lauloivat kirkon etuosassa. Oli aika hienon ja vaikuttavan kuuloista. Sunnuntaina kävimme Bastillen markkinoilla ja toripöydiltä pursusi jos jonkin näköistä vihannesta, leipiä, leivonnaisia, viinejä, juustoja ja lihoja. Ostimme yhdeltä torikauppiaalta annokset paellaa ja ne kävivätkin hyvin lounaasta. Sen jälkeen harhailimme Canal Saint Martinin varrelle. Sieltä löysimme jokilaivan, jolla pääsi risteilylle kanaaliin. Olin itse asiassa lukenut tästä netistä ja ajatellut, että risteily voisi olla mielenkiintoinen kokemus. Laiva oli lähdössä sopivasti reilun puolen tunnin kuluttua, joten ostimme liput ja kävelimme paattiin. Kanaali olikin ihan näkemisen arvoinen. Risteily kesti 2,5 tuntia. Sopivaa sunnuntaiohjelmaa kun kaupat ovat täällä kuitenkin kiinni silloin.

Montparnasselta löysimme vaikka millä mitalla leipomoita, joista sai mitä herkullisimpia leivonnaisia. On niitä leipomoita täällä muutenkin, mutta tuntui, että siellä niitä oli vielä tavallista useammassa kadunkulmassa. Muutenkin Montparnasse oli kävelemisen arvoinen kaupunginosa. Eipä viikosta kauheasti mitään erikoista raportoitavaa ole, taidan lähipäivinä tehdä listan paikoista, kaupoista ja ravintoloista, jotka on hyväksi tai ainakin kokeilemisen arvoisiksi koettu. Jääpähän itsellekin paremmin talteen.

Asuntolassa on ollut kovin hiljaista. Kouluhommia olisi loppuviikolle jäljellä. Ensi viikolla on pienimuotoinen tentti humanistihömpästä, yhdelle sanalle pitäisi kirjoittaa määritelmä Connaissance de l'entreprise-kurssiin, ranskan esitelmä lähestyy ja englannin kurssille pitää kirjoittaa 300 sanan teksti yhdestä neuvotteluharjoituksesta, mitä tuli opittua. En olekaan tainnut muistaa kertoa, ettei täällä ole ollut minkään sortin lämmitystä päällä toistaiseksi. Syynä on putkirikko talon alla, jota on pitkään ja ranskalaisen "huolellisesti", rauhalliseen tahtiin korjailtu. Lämpötila on ollut varmasti noin 15 astetta ellei vähemmänkin. Tämän talon putkirikosta informoitiin aikaa sitten mutta onneksi yhden koulurakennuksen kellarissa tapahtui viime viikolla vesivahinko. Eihän sellaisissa olosuhteissa nyt nimittäin voi työskennellä, täältä kun oli lämmitys pois koko kampukselta yhtenä päivänä. Palkkioksi raatamisessa näissä epäinhimillisissä olosuhteissa opettajat saivat seuraavan maanantain vapaaksi. Opiskelijat ovat siis koko tämän ajan asuneet näissä samoissa olosuhteissa, eikä korjauksella mitään sen suurempaa kiirettä ole pidetty marraskuun jo lähestyessä. Noh, nyt toimii. Sain onneksi viikko sitten naapuriltani sähköpatterin lainaksi. Hän kun oli käynyt puimassa nyrkkiä asuntotoimistolla ja patteri oli lykätty kainaloon hiljennykseksi. Kaikki ranskalaiset ovat siis vanhemmillaan käymässä tai eivät ainakaan täällä, joten naapurini ystävällisesti luovutti patterin minulle. Taidan viedä yhden Fazerin sinisen kiitokseksi. Sain nimittäin myös naapurini ylimääräiset peitot lainaan.

Vihdoinkin on myös CAF-rahat matkalla ranskalaiselle tililleni. Niitä on nimittäin jo odoteltukin. Kyse on siis paikallisesta asumistuesta, jota maksetaan myös vaihtareille. Itselleni rapsahtaa "vuokranalennnusta" 91,53 euroa kuussa. Täällä ollaan jopa niin edityksellisiä, että paikallinen Kela lähetti asiakaskortin ja tunnukset nettipalveluun ja sieltä voi sitten seurailla tukia. Yllättävää mielestäni tässä byrokratian ja shekkivihkojen maassa.