1) Olen tässä pitkin lukuvuotta äimistellyt yhtä ja samaa asiaa, josta ei ole ikinä Suomessa ollessa ja korkeakoulussa opiskellessa minkään sortin ongelmaa. Nimittäin kun joillain luennoilla kiertää läsnäololista ja siihen pitäisi nimikirjoitus sutaista, ettei tule miinuksia poissaolosta. Väki istuu luentosalissa, joka on mallia auditorio, riveissä. Riveillä on paljon ihmisiä ja vaikka välillä onkin tyhjiä penkkejä, ei paperin eteenpäin laittamiseksi juurikaan persettään tarvitse nostaa. Niin mitenkä se voi olla mahdollista, että lähes joka kerta se saakelin paperi onnistuu kiertämään meikäläisen? Joku nutipää aina nappaa paperin edessä istuvan rivin välistä ja jatkaa paperia randomilla johonkin suuntaan joko kyseistä riviä tai taaksepäin. Missä tynnyrissä  sellainen kansalainen oikein on kasvanut, kun päähän ei pälkähdä, että hei, nyt noi kaikki muut tän rivin toisessa päässä istuvat ei ehkä saa nimeään listaan. Mitenkä tämä sakki on onnistunut pääsemään valmistavista luokista läpi, kun pelkkä läsnäololistan kierrättäminen rivi kerrallaan niin, että kaikki saavat siihen nimmarinsa laitettua, on niin helvetin vaikeaa?! En ihan oikeasti voi ymmärtää.

2) On tullut edellisen asian johdostakin mieleen, että kasvaakohan Skandinaaviassa jotenkin paremmin asioita eteenpäin harkitsevia yksilöitä. Toinen yksityiskohta, jonka takia samaa olen pohtinut on seuraava: Jos ihminen kaataa ruuanlaittoastian selvästi liian täyteen vettä ja laittaa sen jälkeen kyseisen astian levylle, tämän jälkeen säätää levyn maksimille, keittelee aikansa niin että soppa kiehuu, laittaa kannen ruuanlaittoastian päälle JA LÄHTEE SEN JÄLKEEN HAKEMAAN JOTAIN UNOHTUNUTTA HUONEESTA, niin miksi, voi miksi kyseisille yksilöille ei täällä tule mieleen, että onkohan tässä yhtälössä jotain sellaista, missä fysiikan lait ja onnistunut ruuanlaitto vain yksinkertaisesti sotivat keskenään? Sen jälkeen riisinkeittovettä tai mitä ikinä lainehtii koko keraaminen liesi ja parhaimmassa tapauksessa sitä löytyy ihan lattialtakin. Siinä on sitte mukava muiden tahrata pannujensa pohjat. Ja tämä sama on toistunut niin moneen kertaan tuolla alakerran gourmeeosastolla, ettei kyse voi olla sattumasta. Ette usko millaisia soheloita nämä ihmiset ovat keittiössä. Ilmeisesti äiti on edelleen täällä enimmäkseen se, joka huolehtii ruuanlaitosta. Ei tarvitse nuorison harrastaa, ennen kuin ne muuttavat ensimmäistä kertaa pois kotoaan ja kävelevät yhteiseen keittiöön.