Hei taas...kauhee väsymys vaivannu viime aikoina, mitään hyödyllistä en ole saanut aikaiseksi. Pelkkä pyykinpesukin on tuottanut suurta tuskaa. Joten blogikin on taas jäänyt...

***

Mutta on se hyvä, että siellä Tiibetissä onkin sitten kaikki hyvin. Ranskan kurssilla oli kiinalaispojan vuoro pitää esitelmä omasta maastaan pari viikkoa sitten. Pieni vaivaantuneisuus alkoi samantien kun tyyppi käveli estraadille, johtuen viime aikaisista uutisista kaiketi. No kaveri olikin käynyt Tiibetissä lomareissulla, ja jostain kumman syystä esitys painottuikin siihen aika paljon. Korosti oikein, että kuinka kaikki oli niin harmonista ja rauhallista ja me kaikki oltiin hyviä kavereita. Vaivaantuneisuus vaan lisääntyi käsinkosketeltavaksi. Sitten tuli kysymyksien aika ja vaikka niin isosta maasta olisi vaikka mitä kysyttävää, kukaan ei jostain syystä saanut suutaan auki, kunnes toinen opettaja kysyi jotain yhdentekevää. Kuten jotkut teistä ehkä tietävätkin, meikäläinen ei osaa pitää suutansa kiinni tietyissä asioissa...joten kysyinpä sitten, että minkä takia siellä Tiibetissä niitä ongelmia oikein on. Ihan noin vilpittömästi, koska ei täällä pysty seuraamaan samalla lailla maailman tapahtumia, vaikka lehtiä tulee netistä luettuakin. Poika veti puolikkaan herneen nenään ja yritti selittää, että ei siellä mikään ole vialla, kaikki on ihan rauhallista. Yllättyneenä vastauksesta kommentoin, että olen kyllä itse kuullut jotain muuta...Vaivaantuneisuus vaan kasvoi. Opettaja koitti siihen monimutkaisilla sanankäänteillä kysellä, että eikös se olekin niin, ettei se Dalai Lama mitään itsenäisyyttä halua, vaan itsehallintoa. Pisteenä iin päälle tyyppi kertoi, kuinka hänen mielestään on hyvä, että maailma näkee mitä olympiatulen kanssa tapahtuu. Nimittäin kun kuulemma se tuli symboloi meitä kaikkia tämän pallon asukkaita ja hänen mielestään on hyvä, että kaikki näkevät kuka se paha oikeasti on, kuka yrittää sammuttaa sitä tulta, joka symboloi ihmisiä. (Kiinalaiset poliisithan ovat kaiketi olleet turvaamassa tulen matkaa, ainakin täällä...) Että joo ja hoh. Noh, ihan mielenkiintoista kuulla toisenkin osapuolen näkökanta, vaikka kuinka tuntuisi kummalliselta.

***

Viikonloppu menikin viihteen merkeissä...sain nimittäin yhteydenoton pari viikkoa sitten blogin kautta toiselta Karoliinalta, joka on täällä Pariisissa töiden merkeissä, samasta opinahjosta kuitenkin. Viikko sitten treffattiin lounaan merkeissä ja jatkettiinkin sitten yömyöhään asti, meikäläistä kun ei ollut kovin vaikea ylipuhua iltaa istumaan viinin ja juustojen merkeissä. Joten jatkoin matkaa Karoliinan luksuspenthouselle Galeries Lafaytten kulmille, johon myöskin Karoliinan työkaveri Teemu saapui hieman myöhemmin. (otatteko enää mitään selvää kestä puhutaan..:D) Ilta sujuikin varsin rattoisissa merkeissä lähinnä ranskalaisia kummallisuuksia parjatessa ja baariin emme sillä kertaa päätyneet ollenkaan. No nyt tänä viikonloppuna seuraamme liittyi myöskin siskoni kaveri Joensuusta, joka on täällä au pairina. Ilta eteni ginipaukkujen, kaljan ja viinin kanssa (ja loppujen juustojen, joita jäi aika paljon edelliseltä kerralta). Tässä baarimikkomme:

1486900.jpg

Lähdimme jossain vaiheessa etsimään kivaa baaria, ja päädyimme Café Oz -nimiseen paikkaan, joka itse asiassa oli samaa ketjua kuin missä olimme aussityttöjen kanssa pari viikkoa aikaisemmin. Narikka laitettiin kiinni juurikin kun olimme pääsemässä tiskille. Paikka oli aika täynnä mutta muuten mukava. Teemu ja Sanna saivat tarpeekseen tungoksesta, kuumuudesta ja melusta ja jatkoivat vielä johonkin lähipaikkaan istuskelemaan, joten me Karoliinat jäimme bailaamaan jonnekin kello neljään asti. Hauskaa riitti ;) Jäin yöksi Karoliinan luokse, ettei tarvinnut yksin lähteä tänne perukoille yöllä. Sunnuntaina kävelin ympäriinsä kameralla räpsien, kun ilma oli niin hyvä. Viimeinkin alkaa lämmetä kunnolla ja ensi viikonlopuksi lupailee tällä hetkellä auringonpaistetta ja 22 astetta!

1486893.jpg

1486888.jpg

Louvre pilkottaa takana.

***

Lauantaina kävimme Sannan kanssa ennen Karoliinalle suuntaamista Suomi-torilla (Helsinki à Saint Sulpice), joka täällä on Place de Saint Sulpicella pystyssä paraikaa. Täällä on käynnissä suomalaisen kulttuurin kuukaudet. Torilla oli hauska valokuvanäyttely, puisia kojuja, joissa oli myynnissä design-juttuja, muumeja, suomalaista ruokaa, lauluesityksiä, taideteoksia, kirjallisuutta, musiikkia...ja karkkia!!! Pantteripussi lähti mukaan. :) Hyvin oli järjestetty tori!

1486919.jpg

1486930.jpg

1486924.jpg

Kävelimme kamerat sauhuten latinalaiskortteleissa ja kävimme ottamassa kuvia upeista japanilaisista kirsikkapuista, jotka täällä kukkivat mahtavasti paraikaa.

1486915.jpg

1486907.jpg

***

Kouluhommat ei kyllä jaksaisi kiinnostaa pätkääkään. Tosin täytyy kerrankin hekuttaa, viikko sitten perjantaina oli tentti kurssista, jossa on käyty läpi erilaisia optimointitekniikoita. Se meni kerrassaan käsittämättömän hyvin -sain 17/20 pistettä. Täällä kun saadaan arvosanat pisteissä, kymmenellä pääsee läpi. Keskiarvokin oli jotain 12. Pientä hyvitystä, kaveritkaan täällä ei oikeen näytä tajuavan, kuinka vaikeita kurssit ovat olleet. Itse kun en ole opiskellut aikaisemmin näitä juttuja ollenkaan, yleensä keskivertovaihtari lukee kuitenkin oman alansa juttuja vaihdossa ollessaan. Tai ei sillä etteikö nämäkin omaani liittyisi, mutta kuitenkin. Olen periaatteessa samalla viivalla muiden ranskalaisten kanssa ja vielä alempana kielen takia. Kuitenkin olen useampaan kertaan saanut kuulla, kuinka helppoa tämä minulle on, kun en lue kaikkia kursseja mitä ranskalaiset. Ja se on käynyt muutamaan kertaan vituttamaan. Joten saatoin vilkuilla mitä kaverit olivat tentistä saaneet, ja ehkä saatoin tuntea pientä pirullista mielihyvää siitä, että olivat saaneet n. 12-13 pistettä. Täällä kun annetaan tenttitulokset kylmästi nimellä, mistään opiskelijanumeroista ja anonymiteetistä ei ole tietoakaan. Ihme kilpailumeininkiä muutenkin, ei Suomessa ole mitään tällaista. Tuntuu, että Suomessa on korkeakouluissakin sellainen ilmapiiri, että on tärkeää, että kaikki tekevät ja oppivat. Täällä lasketaan tunneillä joissain ihme ryhmissä, joka tarkoittaa lähinnä sitä, että yksi tai kaksi laskee ja muut puhuvat paskaa vieressä. Olenkin oppinut vihaamaan kyseisiä laskareita. Siellä jos missä tunnet itsesi aika tyhmäksi, kun et pysty osallistumaan mitenkään, etkä juuri ymmärrä mitä muut puhuvat. Arvaatkaa haluaako kukaan ottaa vaihtaria ryhmäänsä? Noh, se mikä ei tapa vahvistaa. Muuten olen tässä miettinyt näistä kursseista, että en tosiaankaan aio ottaa turhia paineita. Teen ne mitkä tuntuvat mukavilta ja vähät välitän muista. Aurinko paistelee ja lämmintä on 20 astetta, on paljon hyödyllisempää käveleskellä päivät pitkät Pariisissa. ;)