Reissu alkoi maanantaina auton haulla. Ennakkoon stressaamani operaatio, paikallisten teollisuusalueitten läpi puikkelehtiminen, ja koko puljun löytäminen eivät tuottaneetkaan suurempia vaikeuksia. Kärry saatiin alle ja tuota pikaa kiidimme jo kohti kampusta matkalaukun hakuun. Varusteet ja kartat matkaan ja varsinainen lomamatka saattoi alkaa. Pääsimme A6:selle ilman ongelmia ja siitä vielä vähän isommalle tielle, mutta sen jälkeen eksyimme jonnekin peräpariisin teollisuusalueelle. Täällä kun nämä baanat ovat vähän isompia kuin kehä ykkönen. Ja liittymistä pääsee välillä vain toiseen suuntaan. Toisin sanoen kaikista ei pääse pois. Joten kartanluku oli aika haasteellista. Reilu tunti siinä meni, että oltiin ulkona suurkaupungin alueelta matkalla Dreux:ta kohti. Alkumatkasta nyt ei mitään järin ihmeellisiä maisemia näkynyt, mutta jossain vaiheessa alkoi joka kylässä olla hienoja kirkkoja ja kylänraitteja. Tässäpä esimerkki:



Automatkalla pysähdyimme jaloittelemaan tunniksi Domfrontin keskiaikaiseen kaupunkiin, josta saikin hienoja valokuvia. Alemmassa oleva talo on vuodelta 1525.





Yhdeltä aukiolta avautui hieno näkymä laaksoon, jolle tämä seuraava nyt ei tee kyllä mitään oikeutta.



Matka jatkui suuntana jo St. Malo. Siideritilojen vilistessä silmissä etenimme kohti rannikkoa ja kohta oikealla puolella horisontissa jo siintikin Mont Saint Michelin vaikuttava siluetti. Aurinko sattui vielä paistamaan niin, että se osui saaren talojen märkiin seiniin, ja koko saari ikäänkuin hohti.

Saint Malossa yritettyämme hetken etsiä autolla hotelliamme, päätimme jättää sen muurien ulkopuolelle suosiolla. Sen verran väkeä käveli ahtailla pikkukauduilla, että vaikkei vuokra-autona mikään katumaasturi ollutkaan, meinasi hermo mennä jo muutamassa minuutissa. Kävellen hotellimme Bristol Union löytyikin ihan helposti. Heitimme tavarat huoneeseen ja säntäsimme Saint Malon linnoituksen muurille iltakävelylle. Kas tässä joku turisti (ja taustalla hienot maisemat) joka sitkeästi tunki itseään linssiin.





Vähän sateista oli keli alkuviikosta, joten hieno sateenkaarikin päästiin ikuistamaan. Taustalla näkyy Saint Malon satama. Taivas oli kyllä vaikuttavan värinen. Muutenkin se vaihteli ihan älyttömän nopeasti, mikä ilmeisesti on aika tyypillistä seudulle.

Kello alkoi olla jo sen verran, että lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Olimme päättäneet, että täällähän sitten syödään niitä meren hedelmiä ja kaloja, kun ne suositusten mukaan niin hyviä ovat. Pariisissa kun on lähinnä karmaisevia kokemuksia kalaan liittyen. Söin sitten simpukoita ensimmäistä kertaa elämässäni ja nehän oli ihan sikahyviä. Eikä sitkeitä ollenkaan! Paikallinen resepti oli ilmeisesti keitellä niitä liemessä, jossa oli valkoviiniä, sipulia, jotain muita kasviksia ja mausteita. Tähän tapaan valmistettuna niitä löytyi joka paikasta.



Aika väsynyttä sakkia kömpi vällyjen väliin sinä iltana.

Mutta ei makeaa mahan täydeltä. Jatkuu ensi numerossa! :D