Toisena päivänä suuntanamme oli Mont Saint Michel, luostarisaari, joka on myös suojelukohde. Ajelimme saarta kohti kaiken maailman näköalareittijä pitkin, yksikin kulki keskellä rämeikköä tai jonkinsortin peltoa. Saari on aika vaikuttava näky sitä lähestyttäessä. Tosin juuri ennen saarta olevat ruokapaikat kyllä laskivat tunnelmaa. Herranjumala mitä turistimeininkiä. Saarelle johti siis ihan tie, jonka päässä oli maksullinen parkkipaikka, jonne jätimme kärrymme. Tässä muutamia kuvia saarelta:
Olihan se ihan älytön paikka kun miettii, että joku on käsipelillä ne kivenmurikat sinne kukkulalle rahdannut. Mutta sanoisin, että vähän sama fiilis jäi kuin Eiffel-torninkin kanssa. Se on paljon hienompi osana maisemaa kuin sisältä päin. Ja pakkohan siellä oli käydä kerran, mutta se riitti. Aivan sairaasti turisteja. Matkaa jatkettiin rannikkoa pitkin Cancalen kautta takaisin St. Maloon.
Kommentit