Toisena Quimper-päivänä lähdettiin ajelemaan kohti Pointe du Raz:a, viimeistä niemennopukkaa ennen Ameriikkaa. Meinattiin poiketa yhdelle siideritilalle, mutta ei mentykään. Ehkä vähän jäi harmittamaan. Matkalla niemeen oli yksi hieno satamakaupunki, en nyt muista nimeä, mutta paikassa mainosti supermarket mainoslauseella "viimeinen supermarket ennen Amerikkaa".





Perillä odotti hyvin organisoitu kohde. Paikka kärsii eroosiosta turistilaumojen takia, ja sen takia paikoitus oli maksullinen. Sillä kerätään rahaa paikan kunnossapitoon, mikä tietysti on hyvinkin ymmärrettävää. Kuvia tuli räpsittyä aika kasa, tässä muutamia otoksia:







Tämmösiä kukkia siellä kasvo joka paikassa.



Siellä se siintää jossakin...



Siinä itse niemi vielä vähän kauempaa.

Takaisin päin ajellessa poikettiin vielä muutamassa kaupungissa ja sitten palattiin Quimperiin. Jossa saimme huomata, että Wapunpäivän kunniaksi puolet ravintoloista oli kiinni, ja se puolisko joka oli auki, oli ääriään myöten täynnä ihmisiä. Täällä kun on näitä tiettyjä päiviä, joilloin väki lähtee koko perheen ja suvun voimin ulos syömään ja silloin on kyllä ihan tuurista kiinni saako paikkaa ravintolasta ilman varausta.

Mentiin kuitenkin pizzalle ja sieltä paikalliseen pubiin nimeltä Le Ceili. Oli aika hupaisaa seurata menoa. Tarkemmin kun rupesi vilkuilemaan ihmisiä, niin jokainen näytti joltain maahiselta tai menninkäiseltä tai keijulta. Vertaa alla oleva kuva:



Baaritiskin toisella puolella jakkarallaan roikkui paikallinen alkoholisoitunut Gandalf pitkine hopeahapsineen ja perunanenineen kuola poskella. Pienen pahoinvoinnin jälkeen baarin isäntä vain luuttusi lattian, taputti olalle ja toi vesilasin eteen. Suomessa olisi kyllä nostettu riveleistä pihalle jo aikoja sitten.

Mutta se siideri!! Se on hyvää! Ja sitä sai hanasta, siis hanasta!! Eikä ollut kallista. Turisteina tietysti tilattiin isot tuopit, paikalliset kun kiskovat täällä niitä pienempiä.