Eilen oli viimeinen ranskantunti ja humanistihömpän tentti. Piti vastata kahteen kysymykseen. Sivusilmällä vilkuilin kun muut tuhrustivat sivun pituisia vastauksia mielestäni yksinkertaisiin kysymyksiin. Ranskalaisilla on nääs tapana rustata kaikki muinaisista roomalaisista alkaen, jollei niille erikseen tähdennä, että VAIN se mitä kysymyksessä pyydetään. Sain itse vastausta puoli sivua per kysymys. Saa nähdä irtoaako pisteitä..noh, onneksi painoarvoa on vain 20 prosenttia kyseisellä testillä. Olen NIIIIIN huono turhassa paskanjauhannassa mitä tulee harjoitustehtäviin tai tentteihin tai dippatyöhön, että kun olen kirjoittanut vastauksen, voisin hyvin supistaa sen vielä puoleen sisällön juurikaan kärsimättä. Mutta tuntuu, että täällä varsinkin sellaista turhaa höpinää sen varsinaisen sisällön ympärillä arvostetaan. Joten hyvä, että sain ihan kohtuupisteet siitä tekstistä joka kyseiseen kurssiin piti rustata. Olin ihan varma, että opettaja naulaa minut seinälle niitten mielipiteitteni takia, jotka siihen kirjoitin, mutta se kehuikin niitä omaperäisiksi ja filosofisiksi ja kypsiksi. En nyt kuitenkaan taida ruveta humanistiksi.

Ranskantunnilla oli meikäläisen vuoro pitää esitelmä omasta maasta. Päätin jättää turhat historialliset henkilöt, joista kukaan ei olisi kiinnostunut sivuun, ja valitsin omasta mielestä hauskoja suomalaisia ilmiöitä. Joten esittelyyn pääsivät lyhyen historian ja maantiedon jälkeen sauvakävely, avantouinti, kaamos, yötön yö, muutama kuuluisa henkilö (Linus Torvalds ja Kimi Räikkönen), lavatanssit ja suomalainen tango ja lisäksi luettelin suomalaisia luonteenpiirteitä ja suomalaisia ruokia - karjalanpaisti, lohikeitto, poronkäristys, loimulohi, karpalot ja leipäjuusto lakkahillolla. Avantouinnista oltiin pelokkaan innostuneita, kuulemma pitää päästä kokeilemaan, kuvat yöttömästä yöstä herättivät ihastuneita huokauksia, lavatansseista myöskin oltiin innostuneita ja sitä mieltä, että onpa hauska tapa. Soitin yleisölle myös Satumaan. Meksikolaispoika heti pomppasikin tuolistaan ja kysyi, että tanssinko minä tangoa. Sanoin, että joo...mutta en nyt. Mistä innostuneena sain juosta kesken esityksen puoli luokkaa karkuun kyseistä innokasta tangon taitajaa. Ruuille suorastaan kuolattiin ja kuulemma ihan nälkä tuli. Olenkin vakaasti sitä mieltä, että kun suomalaista ruokaa yritetään esitellä ulkomaalaisille, sorrutaan johonkin ihan liian monimutkaiseen. Tuollaisiahan ne ovat, kaikessa yksinkertaisuudessaan ja ihan sikahyviä. Ei täälläkään parhaat perinnereseptit ole ollenkaan monimutkaisia. Bretagnelainen jälkiruoka Far breton, on ihan täsmälleen sama kuin suomalainen pannukakku, lisättynä luumuja taikinan alle. Luonteenpiirteissä päätin, että lataan tähän niin rehellisesti kuin vain pystyn. Joten listalle (joka nyt ei pyrkinyt olemaan mitenkään täydellinen) laitoin: ujoja, vieraanvaraisia, melankolisia, jääräpäitä, kateellisia, rehellisiä/suoria, itsenäisiä, täsmällisiä, urheiluhulluja, varautuneita aluksi, mutta kun jää on murrettu, teillä on ystävä loppuelämäksi. Joissain muissa esityksissä on käynyt vähän ärsyttämään, kun omaa maata yritetään kehua maasta taivaisiin ja negatiivisista puolista ei ole tietoakaan. Kaikissa maissa niitä kuitenkin on, joten mitä sitä suotta kiertelemään... Esityksen lopuksi pidin pienen alustuksen..nimittäin silloin kun tulin tänne, joka halvatun henkilö halusi tietää, että juodaanko siellä Suomessa nyt sitten todellakin niin paljon vodkaa? Johonkin vaiheeseen asti se ärsytti aivan jumalattomasti, mutta sitten päätin, että tästä lähtien meikäläinen on vain ja ainoastaan ylpeä itäisen Euroopan vodkanjuontikulttuurista. Jos joku haluaa uskoa stereotypioita ja luulla, että kaikki suomalaiset juovat litran vodkaa päivässä ottamatta asiasta oikeasti selvää, niin siitä vaan. Eipä minua jaksa kiinnostaa niin paljon mitä joku sellainen muunmaalainen Suomesta ajattelee. (on täälläkin juoppoja kaduilla huutelemassa ja opiskelijat ryyppäävät ihan vähintään yhtä paljon kuin Suomessa, ja nimenomaan sitä vodkaa. Sen lisäksi pössyttely on todella yleistä. Meno on useimmiten paljon holtittomampaa täällä kampuksella kuin Hervannassa ikinä. Yhteisiä paikkoja rikotaan, huonekaluja pöllitään jne.) Joten latasin pöydälle salmiakkikossupullon. Ilmeisesti yleisö luuli aluksi, että toin sen vain näytille. Mutta kun rupesin kaivamaan mukeja repusta, oli ilmeet näkemisen arvoiset. Ensimmäisenä nauramaan repesivät austraalialaiskaverini ja perässä suurin piirtein kaikki muut. Siinä sitten kaatelin kaikille hömpsyt ja kippisteltiin porukalla. Tykkäsivät muuten salmarista.