Pariisin siltojen alla

Pakkailua..

2008-06-02T13:48:00+03:00

Eilen sain tarmon puuskan ja rupesin kasaamaan tavaraa kapsäkkiin. Yllätyksekseni vaatteet eivät vieneet kuin yhden kolmasosan ihan tavallisesta Samsoniten laukusta..olin henkisesti varautunut paljon pahempaan. Tänään sitten menin pankkiin sulkemaan tiliäni. Heräsin viime yönä kesken kaiken ja tajusin, ettei sitä saamarin tiliä voikaan sulkea ihan heti, koska yksi CAF-raha on vielä tulematta. Mistä tämä asia kesken unien päähäni pälkähti, en tiedä. Koulu tekee yhteistyötä Socíété Generalin kanssa, joten yleensä nämä pankkiasiat ovat hoituneet aika sutjakkaasti, mikä ei ilmeisesti aina päde tässä maassa. Ystävällinen Monsieur Onfroy lupasikin odotella muutaman päivän rahoja ja siirtää sitten kaikki Suomen tililleni. Voitteko kuvitella, ei shekkejä ei mitään. :D Ihan yksinkertainen tilinsiirto.

Vielä pitäisi saada todistus täällä olosta ja samaten suoritetuista kursseista. Taidankin tästä lähteä hallintotätejä ahdistelemaan seuraavaksi.

Jaksaa tämä reissu yllättää vieläkin

2008-05-30T00:35:00+03:00

Olin tänään syömässä kun se samainen meksikolaispoika, joka oli kovin innostunut tangosta, pölähti jostain eteeni. Ranskan kieli meksikolaisaksentilla varustettuna ei yrityksistä huolimatta ole oikein avautunut minulle. En nimittäin ymmärrä edelleenkään puoliakaan, vaikka olen kyseisten tyyppien kanssa istunut vuoden samalla ranskan tunnilla. Se aksentti yhdistettynä siihen ilmaisuvauhtiin mikä sille kulttuurille on ilmeisesti aika ominaista, menee vain yli hilseen. No joka tapauksessa, ymmärsin, että tämä Octavio-kaveri puheli jotain illallisesta. Olin ihan äimänkäkenä. "C'est pour toi, tu vas l'aimer, je crois" Octavio jatkoi ja toivotteli hyvät ruokahalut ja poistui takavasemmalle tarjotintaan hakemaan. Halusi sitä ennen tietää postilaatikkoni numeron, jonka annoin.

Myöhemmin sitten palatessani juna-asemalta kurkkasin laatikkoon, josta löytyi kortti ja tango-cd. :D Tällaista argentiinalaisvääntöä, on muuten tosi hyvä cd! Tätä huudatankin kesällä erään pienen itäuusmaalaisen järven rannalla.

Tässä männäpäivänä kävin viemässä paikalliselle kv-toimistolle läjän esitteitä TTY:stä ja Tampereesta. Kv-täti keksi siinä kysellessään kuulumisia, että täällähän on nykyään toinenkin suomalainen, töissä kylläkin. Laittoi molemmille sähköpostia ja tänään kävin piipahtamassa kyseisen henkilön työhuoneessa.

Siinäpä sitten vierähti tunti jos toinenkin jutellessa, yhteensä n. kuusi..:D Hauskoja suomalaistuttavuuksia on tipahdellut tasaiseen tahtiin tässä loppuvaihdosta.

Räiskettä ja pauketta

2008-05-28T02:00:00+03:00

On meinaan vuosisadan myräkkä ollut tässä varmaan kolmatta tuntia katon päällä. Ensin salamoi suurin piirtein joka sekunti, mutta pihaustakaan ei muuten kuulunut. Nyt sitten jo jyriseekin aika mahtavalla bassolla. Tällaista kaatosadetta en Suomen kesässä olekaan hetkeen nähnyt. Ottaisin kuvan, jollei tarttisi pelätä, että kameran päähän jää jäljelle vaan hiiltynyt luuranko.

Ilotulitukset jää kyllä kauas kakkoseksi tämän rinnalla, ihan mahtavia salamoita! Kai tommonen yksinkertanen lasi pitää ne ulkopuolella...

Bretagne vol.6

2008-05-26T12:42:00+03:00

Kotimatkalla koitettiin taas ajella mahdollisimman paljon näköalareittejä, mikä tietysti olikin aika helppoa, koska koko etelärannikko oli hienon näköistä. Suuntasimme jossain vaiheessa kuitenkin sisämaahan ja Rennesiin päin. Syömässä pysähdyimme Josselinissa, jossa oli hienoja keskiaikaisia taloja ja linnakin.

Ennen Pariisiin päin suuntaamista olimme päättäneet käväistä vielä Brocelianden metsässä. Jos kuningas Arthur ja pyöreän pöydän ritarit ovat tuttuja, samaten taikuri Merlin, niin tämä on tapahtumapaikkana. Perille löysi helposti, sen verran turisteja käy täälläkin, että aika organisoitu paikka oli. Saimme turistitoimistosta kartan, joka opasti n. 4 kilometrin lenkille. Seurattiin vain sokeina muita ihmisiä, eikä vilkaistu sitä karttaa ratkaisevassa kohdassa ja lähdettiin taivaltamaan. Metsätietä riitti, mutta jatkettiin vain eteenpäin. Tuli kyllä jossain vaiheessa mieleen, että onpa aika tylsä reitti. Kun olimme ehkä puoli tuntia kävelleet ja edessä siinsi ehkä kilometrin pituinen suora, todettiin, että ei se taida olla tämä reitti. Pähkäiltiin, että missä ollaan menty vikaan ja löydettiin oikealle polulle :)

Oikea polku oli ihan hieno, vaikkakin kevättulvien takia paikoin hankalakulkuinen.

Tässä lampi matkan alkupäästä (tai siis loppupäästä meille). Paikan nimi saattoi olla Miroir des fées, mutta en ole ihan varma. Samalla paikalla oli kultainen puukin.

Lähtiessämme poikettiin vielä katsomaa tuhatvuotista puuta, joka olikin aika virityksillä saatu pysymään kasassa.

Matkalla olisi ollut monta muutakin kuulemma hienoa puuta vielä, mutta ei jaksettu enää poikkeilla sen harha-askeleen jälkeen. :D Pariisia päin lähdettiin ajamaan ja kotona oltiin yhden aikaa yöllä. Sompailtuamme hetken eri moottoriteiden liittymissä...

Bretagne vol.5

2008-05-26T12:03:00+03:00

Pitää vielä kirjoitella Bretagnen reissun viimeisistä kahdesta päivästä. Nähtiin nimittäin Pointe du Raz:sta palatessa ilmeisesti legendaarinen klubi, jota eräs paikallinen tuttava oli aikaisemmin suositellut käynnin arvoiseksi, jos niillä maisemilla liikutaan. Poikettiin siis paikalla, mutta paikka ei ollut silloin auki. Kyseessä oli vanha maatila, jonne oli tehty baari ja esiintymislava.

Paikan nimi oli Run Ar Puns, jotain paikallisella siis, älkää kysykö mitä tarkoittaa. Päätettiin kuitenkin, että jäädään Bretagneen vielä yhdeksi päiväksi ja mennään perjantai-illan keikalle.

Perjantaina päivällä lähdettiin kuitenkin ensin Concarneauhon. Kaikista käymistämme paikoista tämä oli ehkä ylimainostetuin. Kaupungissa oli jonkinsortin linnake. Joka oli sisäpuolelta ängetty täyteen jos jonkinlaista turistiputiikkia ja ravintolaa. Ja väkeä riitti.

Vähän huono kuva, liikkuvasta autosta napattu. Noh, tuollainen sen paikan turistinähtävyys kuitenkin oli. Linnake on kuulemma kuvatuimpia nähtävyyksiä koko Bretagnessa..en kyllä käsitä miksi. Concarneaussa oli hyvä kreppipaikka, josta sai lisäksi älyttömän hyvää pommeauta, joka on siis omenasta valmistettua viinaa. En kyllä tiedä valmistusmenetelmää sen tarkemmin.

Täältä suunnattiin sitten Run Ar Punsiin. Esiintyjinä oli Ben Ricour ja Albin de la Simone.

Sisältä paikka oli aika hieno. Lämmitys hoidettiin kahdella valtavalla...takalla, tai miksikä niitä nyt voi sanoa. No sellaisilla samanlaisilla, joita näkee linnoissa. Ei nyt ihan niin isoja kuitenkaan :) Esiintyjistä ensimmäinen oli tosi hyvä, toiseen kyllästyttiin jonkin ajan päästä ja lähdettiin ajelemaan hotellille Quimperiin. Ben Ricourin molemmat CD:t piti käydä Fnac:sta jo hakemassa. Paikka on muuten saanut Ranskan kulttuuriministeriön tunnustuksen ranskalaisen musiikin tukemisesta, tai jotain sinne päin. Luin Routardista. Joka on muuten ihan lyömätön matkaopas, ainakin jos jossain päin Ranskaa seikkailee.

Kuin kaksi marjaa

2008-05-24T23:37:00+03:00

Charles Manson*

Sebastien Tellier, Ranskan euroviisuedustaja **

Vähänkö repesin kun niitä oli rivissä takana vielä kymmenen lisää. :D

Oli muuten ranskalaisselostajat yllättävän rauhallisia Suomen edustajan kommentoinnissa tällä kertaa. ;)

But get this, Ruotsia sanottiin kliseeks! eeehhehehehee..

* lähde

** lähde

Hyvää ranskalaista äitienpäivää!

2008-05-24T19:25:00+03:00

Täällä on jostain kummallisesta syystä äitienpäiväviikonloppu nyt, eikä kaksi viikkoa sitten, niinkuin joissain muissa maissa. Ihan vähintään yhtä kaupallistettu on juhla kuin Suomenkin putiikeissa.

Ostin Euroviisusyömingeiksi mansikoita ja M&M:ssejä mutta nyt se perhanan nettitv ei toimi! Surku! Täällä voi siis koulun verkossa katsoa telkkaria ilmaiseksi. Olin niin odottanut, että pääsen naureskelemaan ranskalaisjuontajien odotetulle kauhistelulle Suomen esiintyessä, mutta ei näytä onnistuvan telkkarin avaaminen ainakaan vielä. HÖH...

Nähtiin muuten ensimmäinen superjulkkis täällä torstaina. Odoteltiin muuta sakkia Teemun kanssa sen syöminkipaikan edessä. Kadulla oli poliisit ohjaamassa liikennettä, vaikka valotkin toimivat. Itse ajattelin sen johtuvan edelleen lakkohässäköistä, samaisella kadulla kun oli pieni liikennekaaos aikaisemmin päivällä kun kävimme tekemässä haastattelua kulman takana. Mutta tv-kameroita pyöri punaisen maton lähistöllä, ja ihmiset tuntuivat odottavan jotain. Joku paikallinen sitten selvittikin, että se on mahdollisesti Celine Dion, jota tässä kaikki kyttäävät. Ja olihan se. Olivat menossa johonkin juhlatilaisuuteen Musée Greviniin, koska Dion oli saanut jonkin ranskalaisten tunnustuksen. Katsokaapa blogikolleegan kuvat.. jokin rintamerkkihän sillä Celinellä tosiaan killuu rinnuksissa.

Oi motivaatio, missä olet?

2008-05-23T17:35:00+03:00

Aurinko paistaa ja lämmintä on joku 25 astetta ja sisällä pitäis istua ja puurtaa. Ei nappaa ei sitten yhtään opetella ulkoa miten lasketaan yrityksen omarahoituskapasiteetti. (vai mikä lienee suomeksi..) Ajatukset kulkevatkin lähinnä tätä rataa:

excédent brut d'eploitation plus transfert de charges plus autres pruduits d'exploitation plus produits financiersplus...jokohan iltasanomissa olisi jotain uutta (johan siitä onki ehkä vartti kun edellisen kerran selasin) eipä oo, no hesarissa varmaan sitte, no ei oo, mutta HEI, täällä on kivoja testejä, "testaa oletko mies vai nainen"...olet 68 prosenttisesti nainen ja 32 prosenttisesti mies. kuinka mielenkiintoista. Suosittelen muillekin tietokoneen ääressä pitkästyneille.

Mieluiten sitä olisi kuitenkin löntystelemässä Seinen vartta pitkin, kuten viime sunnuntaina:

Joko TAAS

2008-05-21T01:47:00+03:00

No johan tässä pari kuukautta menikin ihan leppoisissa tunnelmissa. Mikähän syy arvon paukapäillä siellä veturin nokassa tällä kertaa mahtaa olla??! Ja vielä torstaina, sinä ainoana päivänä kun täältä pitäisi päästä jonnekin tällä viikolla. On nimittäin yrittäjyskurssin ryhmätyön haastattelu Pariisin keskustassa klo 15.30 ja sen jälkeen pitäisi vielä suunnata Flam'siin (Flammekueche-paikka) Suomi-jengin kera.

Eihän tämä kestä tällä kertaa kauan, eihän??! Esimerkiksi 4.6. asti?

Lauantaita!

2008-05-17T17:49:00+03:00

Eilen oli viimeinen ranskantunti ja humanistihömpän tentti. Piti vastata kahteen kysymykseen. Sivusilmällä vilkuilin kun muut tuhrustivat sivun pituisia vastauksia mielestäni yksinkertaisiin kysymyksiin. Ranskalaisilla on nääs tapana rustata kaikki muinaisista roomalaisista alkaen, jollei niille erikseen tähdennä, että VAIN se mitä kysymyksessä pyydetään. Sain itse vastausta puoli sivua per kysymys. Saa nähdä irtoaako pisteitä..noh, onneksi painoarvoa on vain 20 prosenttia kyseisellä testillä. Olen NIIIIIN huono turhassa paskanjauhannassa mitä tulee harjoitustehtäviin tai tentteihin tai dippatyöhön, että kun olen kirjoittanut vastauksen, voisin hyvin supistaa sen vielä puoleen sisällön juurikaan kärsimättä. Mutta tuntuu, että täällä varsinkin sellaista turhaa höpinää sen varsinaisen sisällön ympärillä arvostetaan. Joten hyvä, että sain ihan kohtuupisteet siitä tekstistä joka kyseiseen kurssiin piti rustata. Olin ihan varma, että opettaja naulaa minut seinälle niitten mielipiteitteni takia, jotka siihen kirjoitin, mutta se kehuikin niitä omaperäisiksi ja filosofisiksi ja kypsiksi. En nyt kuitenkaan taida ruveta humanistiksi.

Ranskantunnilla oli meikäläisen vuoro pitää esitelmä omasta maasta. Päätin jättää turhat historialliset henkilöt, joista kukaan ei olisi kiinnostunut sivuun, ja valitsin omasta mielestä hauskoja suomalaisia ilmiöitä. Joten esittelyyn pääsivät lyhyen historian ja maantiedon jälkeen sauvakävely, avantouinti, kaamos, yötön yö, muutama kuuluisa henkilö (Linus Torvalds ja Kimi Räikkönen), lavatanssit ja suomalainen tango ja lisäksi luettelin suomalaisia luonteenpiirteitä ja suomalaisia ruokia - karjalanpaisti, lohikeitto, poronkäristys, loimulohi, karpalot ja leipäjuusto lakkahillolla. Avantouinnista oltiin pelokkaan innostuneita, kuulemma pitää päästä kokeilemaan, kuvat yöttömästä yöstä herättivät ihastuneita huokauksia, lavatansseista myöskin oltiin innostuneita ja sitä mieltä, että onpa hauska tapa. Soitin yleisölle myös Satumaan. Meksikolaispoika heti pomppasikin tuolistaan ja kysyi, että tanssinko minä tangoa. Sanoin, että joo...mutta en nyt. Mistä innostuneena sain juosta kesken esityksen puoli luokkaa karkuun kyseistä innokasta tangon taitajaa. Ruuille suorastaan kuolattiin ja kuulemma ihan nälkä tuli. Olenkin vakaasti sitä mieltä, että kun suomalaista ruokaa yritetään esitellä ulkomaalaisille, sorrutaan johonkin ihan liian monimutkaiseen. Tuollaisiahan ne ovat, kaikessa yksinkertaisuudessaan ja ihan sikahyviä. Ei täälläkään parhaat perinnereseptit ole ollenkaan monimutkaisia. Bretagnelainen jälkiruoka Far breton, on ihan täsmälleen sama kuin suomalainen pannukakku, lisättynä luumuja taikinan alle. Luonteenpiirteissä päätin, että lataan tähän niin rehellisesti kuin vain pystyn. Joten listalle (joka nyt ei pyrkinyt olemaan mitenkään täydellinen) laitoin: ujoja, vieraanvaraisia, melankolisia, jääräpäitä, kateellisia, rehellisiä/suoria, itsenäisiä, täsmällisiä, urheiluhulluja, varautuneita aluksi, mutta kun jää on murrettu, teillä on ystävä loppuelämäksi. Joissain muissa esityksissä on käynyt vähän ärsyttämään, kun omaa maata yritetään kehua maasta taivaisiin ja negatiivisista puolista ei ole tietoakaan. Kaikissa maissa niitä kuitenkin on, joten mitä sitä suotta kiertelemään... Esityksen lopuksi pidin pienen alustuksen..nimittäin silloin kun tulin tänne, joka halvatun henkilö halusi tietää, että juodaanko siellä Suomessa nyt sitten todellakin niin paljon vodkaa? Johonkin vaiheeseen asti se ärsytti aivan jumalattomasti, mutta sitten päätin, että tästä lähtien meikäläinen on vain ja ainoastaan ylpeä itäisen Euroopan vodkanjuontikulttuurista. Jos joku haluaa uskoa stereotypioita ja luulla, että kaikki suomalaiset juovat litran vodkaa päivässä ottamatta asiasta oikeasti selvää, niin siitä vaan. Eipä minua jaksa kiinnostaa niin paljon mitä joku sellainen muunmaalainen Suomesta ajattelee. (on täälläkin juoppoja kaduilla huutelemassa ja opiskelijat ryyppäävät ihan vähintään yhtä paljon kuin Suomessa, ja nimenomaan sitä vodkaa. Sen lisäksi pössyttely on todella yleistä. Meno on useimmiten paljon holtittomampaa täällä kampuksella kuin Hervannassa ikinä. Yhteisiä paikkoja rikotaan, huonekaluja pöllitään jne.) Joten latasin pöydälle salmiakkikossupullon. Ilmeisesti yleisö luuli aluksi, että toin sen vain näytille. Mutta kun rupesin kaivamaan mukeja repusta, oli ilmeet näkemisen arvoiset. Ensimmäisenä nauramaan repesivät austraalialaiskaverini ja perässä suurin piirtein kaikki muut. Siinä sitten kaatelin kaikille hömpsyt ja kippisteltiin porukalla. Tykkäsivät muuten salmarista.