Eilen sain tarmon puuskan ja rupesin kasaamaan tavaraa kapsäkkiin. Yllätyksekseni vaatteet eivät vieneet kuin yhden kolmasosan ihan tavallisesta Samsoniten laukusta..olin henkisesti varautunut paljon pahempaan. Tänään sitten menin pankkiin sulkemaan tiliäni. Heräsin viime yönä kesken kaiken ja tajusin, ettei sitä saamarin tiliä voikaan sulkea ihan heti, koska yksi CAF-raha on vielä tulematta. Mistä tämä asia kesken unien päähäni pälkähti, en tiedä. Koulu tekee yhteistyötä Socíété Generalin kanssa, joten yleensä nämä pankkiasiat ovat hoituneet aika sutjakkaasti, mikä ei ilmeisesti aina päde tässä maassa. Ystävällinen Monsieur Onfroy lupasikin odotella muutaman päivän rahoja ja siirtää sitten kaikki Suomen tililleni. Voitteko kuvitella, ei shekkejä ei mitään. :D Ihan yksinkertainen tilinsiirto.
Vielä pitäisi saada todistus täällä olosta ja samaten suoritetuista kursseista. Taidankin tästä lähteä hallintotätejä ahdistelemaan seuraavaksi.
maanantai, 2. kesäkuu 2008
Pakkailua..
perjantai, 30. toukokuu 2008
Jaksaa tämä reissu yllättää vieläkin
Olin tänään syömässä kun se samainen meksikolaispoika, joka oli kovin innostunut tangosta, pölähti jostain eteeni. Ranskan kieli meksikolaisaksentilla varustettuna ei yrityksistä huolimatta ole oikein avautunut minulle. En nimittäin ymmärrä edelleenkään puoliakaan, vaikka olen kyseisten tyyppien kanssa istunut vuoden samalla ranskan tunnilla. Se aksentti yhdistettynä siihen ilmaisuvauhtiin mikä sille kulttuurille on ilmeisesti aika ominaista, menee vain yli hilseen. No joka tapauksessa, ymmärsin, että tämä Octavio-kaveri puheli jotain illallisesta. Olin ihan äimänkäkenä. "C'est pour toi, tu vas l'aimer, je crois" Octavio jatkoi ja toivotteli hyvät ruokahalut ja poistui takavasemmalle tarjotintaan hakemaan. Halusi sitä ennen tietää postilaatikkoni numeron, jonka annoin.
Myöhemmin sitten palatessani juna-asemalta kurkkasin laatikkoon, josta löytyi kortti ja tango-cd. :D Tällaista argentiinalaisvääntöä, on muuten tosi hyvä cd! Tätä huudatankin kesällä erään pienen itäuusmaalaisen järven rannalla.
Tässä männäpäivänä kävin viemässä paikalliselle kv-toimistolle läjän esitteitä TTY:stä ja Tampereesta. Kv-täti keksi siinä kysellessään kuulumisia, että täällähän on nykyään toinenkin suomalainen, töissä kylläkin. Laittoi molemmille sähköpostia ja tänään kävin piipahtamassa kyseisen henkilön työhuoneessa.
Siinäpä sitten vierähti tunti jos toinenkin jutellessa, yhteensä n. kuusi..:D Hauskoja suomalaistuttavuuksia on tipahdellut tasaiseen tahtiin tässä loppuvaihdosta.
Myöhemmin sitten palatessani juna-asemalta kurkkasin laatikkoon, josta löytyi kortti ja tango-cd. :D Tällaista argentiinalaisvääntöä, on muuten tosi hyvä cd! Tätä huudatankin kesällä erään pienen itäuusmaalaisen järven rannalla.
Tässä männäpäivänä kävin viemässä paikalliselle kv-toimistolle läjän esitteitä TTY:stä ja Tampereesta. Kv-täti keksi siinä kysellessään kuulumisia, että täällähän on nykyään toinenkin suomalainen, töissä kylläkin. Laittoi molemmille sähköpostia ja tänään kävin piipahtamassa kyseisen henkilön työhuoneessa.
Siinäpä sitten vierähti tunti jos toinenkin jutellessa, yhteensä n. kuusi..:D Hauskoja suomalaistuttavuuksia on tipahdellut tasaiseen tahtiin tässä loppuvaihdosta.
keskiviikko, 28. toukokuu 2008
Räiskettä ja pauketta
On meinaan vuosisadan myräkkä ollut tässä varmaan kolmatta tuntia katon päällä. Ensin salamoi suurin piirtein joka sekunti, mutta pihaustakaan ei muuten kuulunut. Nyt sitten jo jyriseekin aika mahtavalla bassolla. Tällaista kaatosadetta en Suomen kesässä olekaan hetkeen nähnyt. Ottaisin kuvan, jollei tarttisi pelätä, että kameran päähän jää jäljelle vaan hiiltynyt luuranko.
Ilotulitukset jää kyllä kauas kakkoseksi tämän rinnalla, ihan mahtavia salamoita! Kai tommonen yksinkertanen lasi pitää ne ulkopuolella...
Ilotulitukset jää kyllä kauas kakkoseksi tämän rinnalla, ihan mahtavia salamoita! Kai tommonen yksinkertanen lasi pitää ne ulkopuolella...
maanantai, 26. toukokuu 2008
Bretagne vol.6
Kotimatkalla koitettiin taas ajella mahdollisimman paljon näköalareittejä, mikä tietysti olikin aika helppoa, koska koko etelärannikko oli hienon näköistä. Suuntasimme jossain vaiheessa kuitenkin sisämaahan ja Rennesiin päin. Syömässä pysähdyimme Josselinissa, jossa oli hienoja keskiaikaisia taloja ja linnakin.
Ennen Pariisiin päin suuntaamista olimme päättäneet käväistä vielä Brocelianden metsässä. Jos kuningas Arthur ja pyöreän pöydän ritarit ovat tuttuja, samaten taikuri Merlin, niin tämä on tapahtumapaikkana. Perille löysi helposti, sen verran turisteja käy täälläkin, että aika organisoitu paikka oli. Saimme turistitoimistosta kartan, joka opasti n. 4 kilometrin lenkille. Seurattiin vain sokeina muita ihmisiä, eikä vilkaistu sitä karttaa ratkaisevassa kohdassa ja lähdettiin taivaltamaan. Metsätietä riitti, mutta jatkettiin vain eteenpäin. Tuli kyllä jossain vaiheessa mieleen, että onpa aika tylsä reitti. Kun olimme ehkä puoli tuntia kävelleet ja edessä siinsi ehkä kilometrin pituinen suora, todettiin, että ei se taida olla tämä reitti. Pähkäiltiin, että missä ollaan menty vikaan ja löydettiin oikealle polulle :)
Oikea polku oli ihan hieno, vaikkakin kevättulvien takia paikoin hankalakulkuinen.
Tässä lampi matkan alkupäästä (tai siis loppupäästä meille). Paikan nimi saattoi olla Miroir des fées, mutta en ole ihan varma. Samalla paikalla oli kultainen puukin.
Lähtiessämme poikettiin vielä katsomaa tuhatvuotista puuta, joka olikin aika virityksillä saatu pysymään kasassa.
Matkalla olisi ollut monta muutakin kuulemma hienoa puuta vielä, mutta ei jaksettu enää poikkeilla sen harha-askeleen jälkeen. :D Pariisia päin lähdettiin ajamaan ja kotona oltiin yhden aikaa yöllä. Sompailtuamme hetken eri moottoriteiden liittymissä...
Ennen Pariisiin päin suuntaamista olimme päättäneet käväistä vielä Brocelianden metsässä. Jos kuningas Arthur ja pyöreän pöydän ritarit ovat tuttuja, samaten taikuri Merlin, niin tämä on tapahtumapaikkana. Perille löysi helposti, sen verran turisteja käy täälläkin, että aika organisoitu paikka oli. Saimme turistitoimistosta kartan, joka opasti n. 4 kilometrin lenkille. Seurattiin vain sokeina muita ihmisiä, eikä vilkaistu sitä karttaa ratkaisevassa kohdassa ja lähdettiin taivaltamaan. Metsätietä riitti, mutta jatkettiin vain eteenpäin. Tuli kyllä jossain vaiheessa mieleen, että onpa aika tylsä reitti. Kun olimme ehkä puoli tuntia kävelleet ja edessä siinsi ehkä kilometrin pituinen suora, todettiin, että ei se taida olla tämä reitti. Pähkäiltiin, että missä ollaan menty vikaan ja löydettiin oikealle polulle :)
Oikea polku oli ihan hieno, vaikkakin kevättulvien takia paikoin hankalakulkuinen.
Tässä lampi matkan alkupäästä (tai siis loppupäästä meille). Paikan nimi saattoi olla Miroir des fées, mutta en ole ihan varma. Samalla paikalla oli kultainen puukin.
Lähtiessämme poikettiin vielä katsomaa tuhatvuotista puuta, joka olikin aika virityksillä saatu pysymään kasassa.
Matkalla olisi ollut monta muutakin kuulemma hienoa puuta vielä, mutta ei jaksettu enää poikkeilla sen harha-askeleen jälkeen. :D Pariisia päin lähdettiin ajamaan ja kotona oltiin yhden aikaa yöllä. Sompailtuamme hetken eri moottoriteiden liittymissä...
maanantai, 26. toukokuu 2008
Bretagne vol.5
Pitää vielä kirjoitella Bretagnen reissun viimeisistä kahdesta päivästä. Nähtiin nimittäin Pointe du Raz:sta palatessa ilmeisesti legendaarinen klubi, jota eräs paikallinen tuttava oli aikaisemmin suositellut käynnin arvoiseksi, jos niillä maisemilla liikutaan. Poikettiin siis paikalla, mutta paikka ei ollut silloin auki. Kyseessä oli vanha maatila, jonne oli tehty baari ja esiintymislava.
Paikan nimi oli Run Ar Puns, jotain paikallisella siis, älkää kysykö mitä tarkoittaa. Päätettiin kuitenkin, että jäädään Bretagneen vielä yhdeksi päiväksi ja mennään perjantai-illan keikalle.
Perjantaina päivällä lähdettiin kuitenkin ensin Concarneauhon. Kaikista käymistämme paikoista tämä oli ehkä ylimainostetuin. Kaupungissa oli jonkinsortin linnake. Joka oli sisäpuolelta ängetty täyteen jos jonkinlaista turistiputiikkia ja ravintolaa. Ja väkeä riitti.
Vähän huono kuva, liikkuvasta autosta napattu. Noh, tuollainen sen paikan turistinähtävyys kuitenkin oli. Linnake on kuulemma kuvatuimpia nähtävyyksiä koko Bretagnessa..en kyllä käsitä miksi. Concarneaussa oli hyvä kreppipaikka, josta sai lisäksi älyttömän hyvää pommeauta, joka on siis omenasta valmistettua viinaa. En kyllä tiedä valmistusmenetelmää sen tarkemmin.
Täältä suunnattiin sitten Run Ar Punsiin. Esiintyjinä oli Ben Ricour ja Albin de la Simone.
Sisältä paikka oli aika hieno. Lämmitys hoidettiin kahdella valtavalla...takalla, tai miksikä niitä nyt voi sanoa. No sellaisilla samanlaisilla, joita näkee linnoissa. Ei nyt ihan niin isoja kuitenkaan :) Esiintyjistä ensimmäinen oli tosi hyvä, toiseen kyllästyttiin jonkin ajan päästä ja lähdettiin ajelemaan hotellille Quimperiin. Ben Ricourin molemmat CD:t piti käydä Fnac:sta jo hakemassa. Paikka on muuten saanut Ranskan kulttuuriministeriön tunnustuksen ranskalaisen musiikin tukemisesta, tai jotain sinne päin. Luin Routardista. Joka on muuten ihan lyömätön matkaopas, ainakin jos jossain päin Ranskaa seikkailee.
Paikan nimi oli Run Ar Puns, jotain paikallisella siis, älkää kysykö mitä tarkoittaa. Päätettiin kuitenkin, että jäädään Bretagneen vielä yhdeksi päiväksi ja mennään perjantai-illan keikalle.
Perjantaina päivällä lähdettiin kuitenkin ensin Concarneauhon. Kaikista käymistämme paikoista tämä oli ehkä ylimainostetuin. Kaupungissa oli jonkinsortin linnake. Joka oli sisäpuolelta ängetty täyteen jos jonkinlaista turistiputiikkia ja ravintolaa. Ja väkeä riitti.
Vähän huono kuva, liikkuvasta autosta napattu. Noh, tuollainen sen paikan turistinähtävyys kuitenkin oli. Linnake on kuulemma kuvatuimpia nähtävyyksiä koko Bretagnessa..en kyllä käsitä miksi. Concarneaussa oli hyvä kreppipaikka, josta sai lisäksi älyttömän hyvää pommeauta, joka on siis omenasta valmistettua viinaa. En kyllä tiedä valmistusmenetelmää sen tarkemmin.
Täältä suunnattiin sitten Run Ar Punsiin. Esiintyjinä oli Ben Ricour ja Albin de la Simone.
Sisältä paikka oli aika hieno. Lämmitys hoidettiin kahdella valtavalla...takalla, tai miksikä niitä nyt voi sanoa. No sellaisilla samanlaisilla, joita näkee linnoissa. Ei nyt ihan niin isoja kuitenkaan :) Esiintyjistä ensimmäinen oli tosi hyvä, toiseen kyllästyttiin jonkin ajan päästä ja lähdettiin ajelemaan hotellille Quimperiin. Ben Ricourin molemmat CD:t piti käydä Fnac:sta jo hakemassa. Paikka on muuten saanut Ranskan kulttuuriministeriön tunnustuksen ranskalaisen musiikin tukemisesta, tai jotain sinne päin. Luin Routardista. Joka on muuten ihan lyömätön matkaopas, ainakin jos jossain päin Ranskaa seikkailee.