Ja terveisiä täältä flunssaisista tunnelmista. Onkohan täällä oikeasti niin erilaisia viiruksia ja bakteeripöpöjä? Normaalisti olen flunssassa talven aikani kerran. Nyt viedään jo toista, eikä joulukuu ole lähelläkään. Montako kertaa täällä tarvitsee sairastaa??

Torstaina päivällä alkoi tuntua kurkussa että jaahas, ensi viikko sitä sitten niistetään putkeen. Se ei kyllä mitenkään estänyt ensin aloittelemasta iltaa ensin ruotsalaisystävän kanssa, sitten menemistä puolalaisystävän oven taakse ja sen jälkeen tanssimasta puoliyöstä viiteen. Oli ihan SAIRAAN hauskaa. Perjantaiaamu koittikin sitten vähän (tai puolipäivä, miten vaan) tuskaisimmissa olosuhteissa. Kurkku oli kuiva kuin olisin juossut Saharan päästä päähän ilman vettä.

Flunssasta tulikin mieleen, että täältä on löytynyt muutamia addiktion kohteita. 1) Kleenex-nenäliinat ja 2) Starbucks-kahvi (erityisesti cappucino). Minkä takia Suomessa on nenäliinoissa ne nenän auki repivät reunat? Miksi? Ei se voi olla valmistustekninen juttu. Kleenexeissäpä ei ole. Ei sen puoleen, kyseiset rätit eivät varmasti ole nähneetkään kierrätyskuituja. Ja vähänkö on hauskaa vetää semmoinen nenäliina siitä pahvipaketista, ihan kuin elokuvissa! Allekirjoittanut ei yleensä juo kahvia ja jos juokin, seassa on puoli litraa maitoa ja desi sokeria. Starbucksin cappucinoonpa ei tarvitse lisätä mitään. Ja sitä saa noin neljällä eurolla puoli litraa!! Joten yleensä tulee kovasti hihiteltyä ja kiipeiltyä seinille sen jälkeen. Onneksi kuppiloita löytyy täältä katsoen vain Pariisista, joten vielä en ole ainakaan kehittänyt kofeiiniriippuvuutta. Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan ja verrataan vaikka ranskalaisesta kuppilasta saatavaa cappucinoa ja jenkkiversiota, kuvailisin starbucksin cappucinoa pinnalliseksi ja helposti sulatettavaksi ja ranskalaista taas puolestaan kahviksi, jonka sekaan meikäläisen tarvitsee lisätä molemmat sokeripötköt ja joka ei ole niin helposti sulatettavaa, mutta on siinä enemmän luonnetta. Mutta koska en siis mikään kahvinystävä ole, sopii starbucksi silloin tällöin meikäläiselle oikein hyvin.

Perjantaina oli ensimmäinen "koe". Monivalintatentti humanistihömpästä. Kysymyksiä lähinnä Euroopan Unionin eri elinten valtuuksista ja tehtävistä ja keskinäisistä suhteista. Ihan hyödyllistä sinänsä. Mutta lukeminen tenttiin oli lähinnä tuskaista. Tässä esimerkki: kalvoissa selitettiin siis Euroopan Unionin rakenteesta. Conseil Européen, Comission Européen ja Conseil de Union Européen ovat aivan eri asioita, mutta yritäppä nyt olla sekoittamatta niitä edes toisiinsa, puhumattakaan siitä, että pitäisi muistaa miten ne sijoittuvat toisiinsa nähden ja mitä niiden tehtäviin kuuluu ja minkälaisista ihmisistä ne koostuvat. Joten täytyy nyt myöntää, että suurin osa monivalinnoista meni periaatteilla "vain veikkaamalla voit voittaa" ja "en ole hetkeen ruksinut beetä, vastaanpa been".

Torstaina kävelin taas kampaajalle. Edellinen malli oli pahasti päässyt levähtämään, joten ajattelin että minkä ihmeen takia tässä tarvitsee kärsiä huonosta kuontalosta pelkän rahansäästön takia. Sitä paitsi, olisihan se nyt kauhea sääli, jos osa niistä työllä ja vaivalla kerätyistä vaihtorahoista jäisi käyttämättä. Kampaaja muisti meikäläisen edelliskerrasta. Hehe.

Yksi positiivinen puoli minkä täällä on huomannut on se, ettei ole mitään ennakkoasetelmia jonkunnäköisistä/laisista ihmisistä. Kotimaassahan sellainen alkaa siitä lähtien kun penska menee ensimmäisen kerran paikkaan missä on muita lapsia. Kun Liisalla on väärän värinen hiuspompula, niin ei Liisan kanssa kukaan ole kaveri. Sama jatkuu ala-asteelta yläasteelle, häipyy ehkä vähitellen lukiossa ja yliopistossakin (tai jossain muussa opinahjossa) mutta jos asiaa tarkasti miettii, niin kyllä yliopistossakin jollain tasolla etsiytyy tietynlaisten ihmisten seuraan ja välttelee toisenlaisia. Ei ehkä tarkoituksella mutta kuitenkin. Täällä ei ole havaittavissa samanlaista. Siis mitä meikäläiseen tulee. Täällä on niin kaikenlaisia ja erityisesti kaikenvärisiä, ettei täällä muodostu mitään tiedostamatonta arvoasteikkoa ihmisten välille vaikka yrittäisikin. Kaikki ovat mahdollisia kavereita.